Maanantaina piti keksiä jääkaapissa vanheneville nakeille käyttöä Koska pakkasta oli vain muutama astetta, päätettiin tehhä talven eka jälki! Paikkana aurattu pikkutie, jossa lunta sen verran, että askeleet kyllä näkyivät, pilkkopimeetä oli kuitenkin ja valona vain kaksi hyvin heikkoa otsalamppua. Pituutta jälellä vain vajaa 100 metriä, kolme esinettä, joiden alla purkit. Sinna näki, kun Arto lähti tallaamaan. Arto tallasi jälen ja tuli metän kautta pois. Mehtä kuitenkin tiheni sen verran pahasti, että Arton piti koukata metästä takaisin tielle vähän liian läheltä jälen alkua. Sinna oli ihan hinkuna jälelle, kun Arto tuli takaisin. Harmillisesti se vaan olisi kovasti halunnut takajälelle metän puolelle umpihankeen, eihän jälki nyt voi tiellä mennä.. No matkaan kuitenkin päästiin ja eka esine tuli pian ja siihen hieno ilmaisu! Tuuli kävi voimakkaasti vasemmalta ja se ilmeisesti painoi hajut oikean puoleiselle penkalle. Tokan esineenkin Sinna ilmaisi rutkasti ennen esinettä oikean puolen penkan vierustaan, ilmaisi siis pelkkää hajua, koska ei vielä varmastikaan nähnyt esinettä. Jälki-käskyllä lähti jatkamaan ja sitten ilmaisi esineen hienosti. Viimeisen esineen ilmaisi myös ihan nappiin! Pitäisi päästä johkin aukeemmalle paikalle tekemään lumijälkeä, niin ei oisi penkoista häiriötä ja näkisi oikeasti, miten se koiruus lumella jälestää. Niin ja sitä hajustettua vettä voisi käyttää myös apuna..

 

Eilen iltaruualla sisällä rullareeniä kolme toistoa. Tosi hyvä! Paitsi ekalla kerralla olisi tyrkyttänyt rullaa takaisin maalimiehenä olevalle Artolle Saattaahan se pieni koira välillä unohtaa, että kuka ohjaa ja kuka on ukkona milloinkin..

 

Tänään käytiin pitkästä aikaa kunnon päivälenkillä Tiian parannuttua. Pientä tottista otettiin lenkin varrella myös. Mentiin kauemman naapurin ohi, missä Sinna moikkasi vapaana olevan pystykorvan, mutta kivasti jatkoi Tiian mukana lenkkiä molempiin suuntiin, eikä jäänyt haihattelemaan toisen koiran luokse.