Myö ollaan oltu Sinnan jälestyksen kanssa ehkä vähän liian varovaisia. Sinna on osoittanut olevansa lahjakas jälestäjä ja luonnostaan maavainuinen. Saimme myös silloin kesäkuussa 2010 hyvät ohjeet Vesa Kuosmasen jälkileiriltä, joilla ollaan päästy tänne asti. Jotenkin ollaan sitten jumiuduttu, ettei "pilattas" hyviä pohjia. Tänään Popekon pekoreeneissä sai Sinna sitten ekaa kertaa kunnolla haasteellisemman jälen. Haastetta reeniin tuli monestaki syystä: edellinen jälki on tehty juhannuksena, tämä oli ensimmäinen vieraan tekemä jälki mettään (kaksi kertaa on ollut vieraan jälki pellolla) ja jälellä oli pituutta enemmän kuin ennen (ennen on ollut noin 100 metrisiä nysiä, nyt oli noin 300 metriä). Lisäksi pohja oli vaihtelevaa metikköä sisältäen myös risukkoa ja rinnettä. Kolme kaatunutta puunrunkoa oli myös, joista kaksi Sinna selvitti pienenä tyttönä ryömimällä ali  

Ei otettu jälen etsintää alkuun, kun niitäkään ei ole vielä tullut tehtyä.. Jälen alussa odotti jälestysliina ja frolickasa. Jälki sisälsi kolme esinettä purkkeineen (sukka ja kaksi pientä jälkikeppiä) ja suorakulmia ehkä pari ja loivempia käännöksiä muutaman. Froliceja oli siellä täällä yksittäisiä. Tiia kulki liinan koko mitan verran perässä eikä tarvinnut puuttua Sinnan tekemiseen. Eipä olisi kyllä voinutkaan, kun ekaa kertaa ei itse tiennyt ollenkaan missä jälki meni Vauhti oli sopiva, hyvää kävelyvauhtia, liinasta tarvitsi pitää yhdellä kädellä sormen päillä kiinni. Ja esineilmaisut oli uskomattoman hienoja! Kahdella ekalla esineellä Sinna kerkesi suoraan mennä maahan, ennen kuin Tiia edes ennätti nähä esinettä Viimeisellä esineellä (johon jälki loppui) oli juuri ennen esinettä Sinnalla vähän säätöä. Ilmeisesti meni puun väärältä puolen ja pyöri vähän ja sai itsensä liinan kanssa sotkuun, kun huomasi metrin päässä esineen. Siinä meni hitaammin maahan, mutta menipä kuitenkin Varmaan oli ihan kannattavaa ottaa tänään päivällä muistutukseksi sisällä jälkiesineilmaisua, joka meni moitteetta.

Nyt vain siis janoja opettelemaan ja jälkiä pidentämään + vieraita jälkiä ja sellaisia, ettei Tiia/Arto tiiä, missä jälki mennee. Silloin oppisi myös lukemaan, milloin koiruus on jälellä. Jälentekijä tekikin Sinnasta huomion, että jälestäessään sen tyyli on rauhallista jolkottelua, jäleltä poiketessaan ryntää. Niin ja nameja vaan vaikeiden paikkojen jälkeen.

Janojen opettamiseen saatiin hyviä vinkkejä, joita alla kuvattuna. Ideana, että jälen ja janan kulma on loiva, jotta koira oppii lähtemään oikeaan suuntaan. Helposti kun koirat kävisivät tarkastamassa myös takajälen, vaikka koirat kuulemma kahden askeleen perusteella tietävätkin kumpaan suuntaan jälki menee Alimmassa ideana, että saa samaan reeniin otettua monta janaharjoitusta vuorotellen tien eri puolille, esim. yhteensä 4. Tuossahan nuo jälet aina päättyy tiehen, mutta toki myöhemmin sitten opetetaan tien ylitykset.

Huomenna sitten hakuilemaan palauttelevilla reeneillä (etsintäharjoituksen partionnin ja viime kertaisen pimeiden ukkojen jälkeen). Kyllä reenaaminen on mukavaa