Eilen pihatottista: seuraamista, jäävät ja luoksetuloa. Seuraaminen hyvän innokasta, osa täyskäännöksistä oikean kautta vähän väljiä, parani, kun Artokin kääntyi napakammin. Vasemman kautta täyskäännökset hienoja! Jäävät taitavat, taisi olla vaan yhdet toistot kumpaakin (istuminen ja maahanmeno), kun meni niin hyvin. Luoksetuloissa jälleen sekä hyviä että vinoja loppuasentoja.

 

Tottiksen jälkeen lenkille. Pelto oli saanut sopivan lumipeitteen, niin olipa mukavaa

 

Lenkin jälkeen Sinna jäi naapurin kohdilla meistä jälkeen. Arvattiin, että naapurin "kompostillahan" se siellä tonkaa. Kotipihassa huudeltiin tytyä ja hetken sai ootella, kunnes pinkoi pihaan - aarre mukanaan.. Eli iso vesimelonin kuori, jota tuli portaitten viereen natustamaan. Arto teki vaihtarin namiin, ei ongelmaa, kunnes Arto käski Sinnaa pois-käskyllä siirtymään maassaolevan melonin luota. Silloin räsähti (hyppäs ärähtäen hampaat ojossa kättä kohti, ei osunut)! Arto nappasi Sinnasta samantien otteen ja hetken sai Sinna "miettiä tekosiaan" hankeen "painettuna"  Tuo on vaan niin kiero pikkunarttu. Se ei oo varmaan ikinään alistunut oikeesti tollasessa tilanteessa, nytkin vaan sitten parin minsa päästä, kun Arto päästi, niin nousi ja meni sisälle niin kuin ei mitään. Sitten jos sille jotain pienesti ärähät, niin sitten luikerrellaan maanmatosena, mutta se on ihan täyttä filmausta, koska se tietää, että kun osoittaa "alistuvansa" niin pääsee toruista pälkähällä. Rasittava pentu.. Mutta toisaalta, tuossa vesimelonitilanteessakin oisi varmasti rähinöiltä vältytty, kun Arto vaan oisi heti suoraan ottanut melonin pois ja sillä selvä.