Otteita kauhukaksikon kesästä..

.. osa I:

Toissailtana lenkillä mentiin Vainolammen pitkospuilla, kun Ykä löysi ryteiköstä maailman hienoimman "kepin" (yli 2 metrinen käsivartta paksumpi puunrunko). Ykä sai kuin saikin kepin raahattua pitkospuille mukaansa, mutta.. Keppi oli niin pitkä, että jumittui pitkospuiden molemmin puolin olevien puiden väliin. Noh, saihan se kepin lopulta rikki vauhtia ottamalla. Ykällä meni siinä ahertaessa tovi ja muut kerkesivät jo vähän jatkaa matkaa, niin Ykälle tulikin kiire toisten luo. Sinna sattui vaan ikävästi seisomaan poikittain pitkospuilla, niin ei auttanut kuin mennä ali Yliväsynyt Sinna vain seisoi paikallaan takatassut ilmaan nousten, kun holskupoika sujahti massun alta

.. osa II:

Eilen tultiin kotiin töistä ja löydettiin eteisen lattialta kuminen "sormensuoja" (millä saa helposti plärättyä papereita). Ilmeisesti postinkantajalla oli tullut vähän kiire vetää kätensä pois postiluukusta.. Minkähän vuoksi

Eilen illalla tottiksessa Ykä pääsi myös aivotyöskentelemään patukkapalkalla Arton kanssa kaikkea pientä ja kivaa: seuraamista, käännöksiä, liikkeestä istumista, maahanmenoa ja luoksetulo. Hyvin meni , mutta takas autoon viety Ykä oli vähän hölmistyneen oloinen, ihan kuin se olisi miettinyt, että noin lyhyt pätkäkö se oli

Sinnalle tottiksessa seuraamista, maahanmenoja, hyppyä ja eteenlähetys. Seuraamista alkoi itse tarjota jo autolta kentälle tultaessa, niin Tiia liitti hyvään kohtaan sivu-käskyn ja palkkaili välillä. Ihan pitkät pätkät tuli kyllä seuraamista, kun muutama pätkä otettiin vielä, kun päästiin varsinaisesti kentälle asti. Hyvä kontakti, välillä vähän väljää. Maahanmenot oli tosi nopsia  Hypyssä pääsi himputtilainen kiertämään pari kertaa vaikka hyppyesteen molemmin puolin oli ihmiset "vartioimassa". Ja kerran "hyppäsi" jääden masustaan kiinni esteeseen ja joutui siitä pungertamaan itsensä yli  Mutta eipä tuolle jäänyt paha maku suuhun tuostakaan vaan hyppi sen jälkeen taas ihan hyvällä tekniikalla. Varsinkin takaisin hypyt on vaan niin pirun läheltä estettä, noh vielähän tuon korkuisesta esteestä yli noinkin pääsee. Hypyn jälkeen muutama maahanmeno, joista viimeisessä pieni paikkamakuu, jonka päätteeksi patukkaleikkiä. Huomasi kyllä taas hyvin, että Sinna patukalla purkaa viettiään meidän leikitystyylillä ja kun varsinkin patukka meni takas taskuun, niin koirulin naamalle tuli sellainen "tyhjä katse", joka Sinnalle on varsin tyypillinen, silloin kun ei oikein tottis huvittais, mutta jota ei eilen muuten ollut näkynyt.. Ennen lopun eteenlähetystä kuitenkin vielä ihan ok seuraamista ja pari paikallaan käännöstä ja eteenlähetys (ei kovin pitkä matka). Nyt oli palkka hyvin esillä (sankon päällä), niin Sinna huomasi sen jo juostessaan ja meni kovaa ja suoraan Sinnalla on jo muutaman viikon ajan ollut mahoton tsemppi päällä Olisiko tämä taas se kuuluisa juoksujen jälkeinen kehityshyppäys Ihmetystä riittää, kun pikkukoira jaksaajajaksaa reeneissä, vaikka lenkeillä on ihan perässä vejettävä sippi (juu ollaan lisätty lenkkeilyä, jotta Ykä-poika vähän kuluttaisi loputonta energiaansa). Kai se Sinna-raukka aattelee, että pitää petrata vähän, ettei vaiheta häntä Ykään

p.s. Märkien lattioiden salaisuus selvisi eilen.. Ihmeteltiin jo ekana päivänä, kun Ykä tuli hoitoon, että miksi meillä on vettä pitkin lattioita. Aateltiin, että kun koirat leikkivät ja sitä kautta juovat paljon, niin niiden suupielistä valuu vettä juostessa ympäriinsä. No eilen tuota "vettä" oli keittiössä, makkarissa ja eteisessä, kun oltiin tultu kotio. Ja jottei jäänyt epäselväksi, niin Ykä vielä lirutti meiän nenän eessä keittiön lattialle yhden lisälammikon