Naapureihin tutustuttiin tänään aamusta iltaan saakka. Aamulla naapurin setä pääsi vähän yllättämään ulkona ja sai kuulla hieman murinaa. Naapurille iskettiin namipala käteen ja siitä Sinna rohkaistui. Selän päältä ei sillä kertaa silitykset kuitenkaan kelvanneet ... Iltapäivällä naapuripariskunta tuli tutustumaan ja varsinkin naapuritäti oli niin kiva! Eka tutustuttiin sylistä käsin ja sitten maasta käsin, jolloin Sinna meni suoraan häntäheiluen tätiä tervehtimään ja raaputuksia vastaanottamaan. Koiraihmisiä

Myös "koirakissaan" tutustuttiin yhdellä pisukerralla. Naapurin kisumisu tuli polleana katsomaan, kukas se hänen tontilleen liruttaa. Sinna sai sylistä nuuskutella naapurinkollia ja kisu nuuskutteli ja puski samalla mitalla takaisin. Taisi häntä välillä lipsahtaa suuhunkin, arvaa vaan kumman häntä kumman suuhun Oman perheen Remen kanssa ei vielä ihan noin läheisiä tuttavia olla. Reme käyttää kyllä Sinnan nukkuessa tilaisuudet hyväkseen mennä ottamaan lähempää kontaktia.

Illalla se vasta kivaa olikin! Jos Sinnan pitäisi itse tätä kirjoittaa, se kyllä vähintään sotkeentuisi näppäimiin, niin innoissaan se olisi, kertoessaan, kuinka kävi kylässä naapurin Viki-kääpiövillakoirauroksen luona . Eka koira Liperissä, jonka Sinna näki, haisteli ja maisteli ja jonka kanssa leikittiin niin mukavasti, että ihmisväki oli ihan haltioissaan Kaikki meni niin putkeen kuin vain voi mennä! Viki välillä hieman ärähti, jos Sinna liian riehakkaaksi kävi, mutta kyllä aika vauhikkaastikin siinä välillä juostiin. Ärähyksenpoikasiin Sinna vastasi hienosti hieman hiljentämällä tahtia, hetkeksi... Ja lirahduksiakaan ei tapahtunut matoille (kotonahan mattoja ei vielä olekaan). Vierailu päättyi yhteiselle (siis Sinnan mielestä yhteiselle, oikeasti Vikin) ruokakupille, jonne ahdettiin molempien kuonot ennen kuin omat ihmiset ennätti estämään, huups ...

Maahanmeno ja irti-käsky oli uusia opeteltavia juttuja tänään ja alkeisiin niissä päästiin. Kaulapanta ei tuota ongelmaa (vaikka välillä vähän rapsututtaakin, vaikka sitten kesken juoksemisen ), samoin harjaus ja kynsienleikkuu toista kertaa onnistui aikalailla mutkitta. Lumihiutaleiden metsästys oli Sinnan ihan oma juttu, mitä tyty opetteli, vaikka sisälle olisi jo pitänyt mennä ...

Sinna ei ole vielä hokassut oikein pahvirullan sisältä herkkujen metsästämistä. Pahvirulla itsessään taitaa kiinnostaa enemmän, tai sitten keskittyminen vaan ei jaksa riittää tarpeeksi kauan ahertamiseen...

p.s. Toinen korva jo suurimman osan aikaa pystyssä, toinen vielä useammin lepäilee söpösti.

p.p.s. Sinnaa rupesi juuri äsken seisoskellessaan oma takajalkansa niin kovasti kiinnostamaan, että neiti heitti kuperkeikan . Oli naurussa pitelemistä, ettei nyt nolostuteta toista naurun remakalla Kuperkeikan jälkeen maistui vesitilkka, joka jatkui vesileikeillä. Toivottavasti ei toistu kuin seuraavan kerran vasta kesällä... Seurauksena Sinna treffasi ensi kerran myös pyyhkeen kanssa. Paljon tapahtumia pienen koiran yhteen päivään, jospa nyt vain pihalle ja unille odottamaan huomista mökkireissua.

p.p.p.s. Sinna komeilee myös POKAllisen pääkirjoituksessa  http://www.varmapoka.fi/materiaali/tammikuu_2010.pdf