Etsintäkurssi on nyt siis suoritettu! Olipa mukava, kun kouluttajalla oli pitkä kokemus itsekin koiranohjaajana etsintätilanteissa toimimisesta niin maastossa kuin järvelläkin.

 

Kurssilta tultuamme koitettiin jälkiesineilmaisuharjoituksen viemistä ensimmäistä kertaa maastoon. Eka tarkoitus oli mennä pellolle, mutta sitten tuli mieleen, että siellähän keppien alla olevat purkit paistaa kilometrin päähän. Mentiin siis metsään.. Ja "metsäänhän" tuo meni vähän harjoituskin  Laitettiin kolme namipurkkia keppeineen noin viiden metrin välein. Tiia käveli "reitin" ja jätti purkit jalanjäljilleen, ei siis varsinaisesti tallannut. Sinna saapui jälkivermeissä Arton kanssa paikalle ja se ohjattiin pätkän alkuun, kuitenkin ohjaamatta sen nenää maahan tai antamatta jälki-käskyä. Aateltiin, että ei vaadita varsinaista jäljestystä (= tarkkaa menoa nenu maassa), vaan että kävellään vain ja toivotaan, että koira merkkaa esineet. Noh, touhuhan meni sitten aikamoiseksi toheltamiseksi ja Sinna olisi jo heti reitin alkuun kaartanut ihan muille maille, jos Arto ei olisi liinalla estänyt.. Sen jälkeen Sinna selvästi sai ilmavainun ekasta esineestä. Sinna kyllä hienosti nuuskuttamalla ja hännän huiskeella merkkasi esineet, muttei oikein kuunnellut maahanmenokäskyä. Viimeiselle purkille taisi jo paremmin hyödyntää maavainua ja meni maahan jo nopeammin, mutta siinäkin peruutti liian kauas purkista ennen kuin meni maihin. 

 

Juu, eli ei näin.. Pitäisikö jatkaa vielä hyvin sisällä menneitä harjoituksia? Vai ottaa esineet mukaan tavan jäljelle, eli jäljelle, jolla Sinnalta oikeasti maavainun käyttäminen vaaditaan, ja että myös jäljellä on tuolloin namia? Vai esim. viedä esineitä peräkanaa vaikka tien pientareelle ja sen kun vain "lenkkeillä" ohi ja kehua, kun koira merkkaa esineet ja käskeä maahan? Ärh, monimutkaista   Saapi antaa vinkkiä..