Sinna oli tänään ensimmäistä kertaa tallilla mukana käymässä. Heposia kiinnosti Sinna ja Sinnaa kiinnosti ja myös jännitti heposet. Millainenkohan paimenkoira Sinnasta oikein tulee ?

 

Lähdettiin ulkoilemaan tavoitteena eka haku-kokeilu Sinnan kanssa. Sopivan rauhallisen, mutta vähälumisen paikan etsintä kesti aika kauan. Päädyttiin samalla rannalle kuin eilen, Selkärannalle. Auto parkkeerattiin eilisen namiruudun päälle, ettei tytylle tulisi mieleen alkaa kaivella entisiä pullapaloja lumen alta  Sitten lähdettiin kahlaamaan hankeen kohti metsän reunaa. Ensin Sinna matkusti sylissä, mutta sitten se tallusteli isin jäljissä. Lunta kuitenkin riitti silmänkantamattomiin yhtä paksuina kinoksina, joten marssimme takaisin parkkipaikalle. Otetaan hakua sitten vähemmän metsässä! Parkkipaikan vieressä oli iso kuusi, jonka alaoksat antoivat hyvän piilon. Sinna lähetettiin parkkipaikalta Artoa kyseisestä piilosta etsimään. Sinna ampaisi matkaan kuin tykin kuula, mutta harmiksi se valitsi väärän reitin: se ei mennytkään Arton kahlaamaa polkua vaan viereistä polkua, eikä siis päässyt Arton luokse asti Uusi yritys: tällä kertaa Sinna lähetettiin parkkipaikan toiselta laidalta auton taakse pinkoneen Tiian perään. Äänimerkkien avulla tämä meni hyvin Sama toistettiin vielä Arton juostessa piiloon viereisen auton taakse

 

Lopuksi otettiin vielä namiruutu samalla tavalla kuin eilen. Arto oli tekemässä ruutua, kun paikalle saapui pilkkijä, jonka saapumisen Sinna äänekkäästi ilmoitti. Pilkkijälle kerrottiin tekevämme jäljen harjoitteluksi namiruutua. Ahaa-ilme kasvoillaan pilkkijä kertoi nähneensä myös eilen tehdyn ruudun paikalle jääneiden loppujen namien kera. Hän oli arvellut, että kyseessä täytyy olla luontokuvaajan riistakameran paikka Arveli, että joku oli maakotkia koittanut houkutella paikalle Tiia arveli, ettei päästä Sinnaa hihnassa pilkkijään tutustumaan, jos vaikka tämä ei sattuisi koiraihmisiä olemaan. Tiia ja Sinna lähtivätkin taas pikkulenkille siksi aikaa, että Arto ripotteli namit ruutuun. Tällä aikaa Arton ja pilkkijän keskustellessa, kuitenkin selvisi, että kyseessä oli mies, joka oli kouluttanut kolme saksanpaimenkoiraa rajalle  Hups, nyt ei kyllä vaisto sanonut, kuka on koiraihminen