Tänään oli jälkileirin ekapäivä. Jälkeiltiin Liperissä, Roukalahdella. Kouluttajina toimivat Vesa ja Merja Kuosmanen (Musketeer's). Paikalla oli reilu kymmenen osallistujaa, suurin osa Musketeer'sin kasvatteja, joista kolme oli vasta 4-kuukautisia Ensiksi aloitettiin parin tunnin teorialla Virolaisilla, Patchcoatin kennelissä. Ihania viisiviikkoisia aussie-pentuja oli siellä kasvamassa  Sitten siirryttiin  useamman tunnin rupeamalle lähipelloille.

Sinnan kanssa tehtiin kaksi suoraa. Haluttiin saada Kuosmasilta vinkkiä, kuinka edetä Sinnan kanssa jälkiharrastuksessa, kun makkararuudun jälkeen ollaan oltu ehkä vähän hukassa.. Ensimmäinen suora tehtiin niin kuin ollaan tähän asti tehty ja Vesa seurasi vain vierestä. Tallattiin Sinnalle noin 10 metrin suora, namia joka toisella/kolmannella askeleella. Kiirehtimiseksihän se taas meni. Hieman ennen loppupalkkaa Sinna pyyhälsi jäljestä sivuun, kun Tiian tekemä suora vähän kaartui.. Kun Sinna poikkesi jäljeltä, Tiia pysähtyi ja Sinna palasi nopeasti takaisin jatkamaan jäljelle ja löysi loppupalkalle.

Saatiin sitten nähdä, kun Vesa teki samantyyppisen suoran täsmälleen Sinnan ikäisellä saksanpaimenkoirallaan. Kivan rauhallisestihan se eteni.. No, saatiin sitten ohjeet, kuinka Sinna saataisiin myös oikeasti jäljestämään eikä vain etenemään "putkessa". Sinnalle tallattiin 20 metriä pitkä suora, jossa välillä yksittäisiä lihapullanpaloja, välillä lihapullanpalakasoja. Jäljen on kuulemma hyvä olla vähän pidempi, voisi olla pidempi kuin tuo 20 metriäkin (mutta kun pullapalat loppuivat taskusta!). Näin koira pääsee kunnolla jäljestämään ja oppimaan ja sen työskentelyä ennättää seurata.

Tässä jäljessä Vesa kulki Arton vierellä koko matkan ja näytti siis vauhdin, joka oli tooosi hidas. Koiraa saa ja pitää jarrutella, jotta se oppii oikeasti jäljestämään. Kun se pysähtyy syömään, annetaan samantien löysää, jotta se tajuaa, ettei tarvitse vetää. Sinna jäljesti paremmin kuin koskaan! Nenä teki töitä maan lähellä koko ajan ja ihme kyllä se ei häiriintynyt jarruttelusta  Aiemmin ei olla uskallettu hirveästi antaa hihnan kiristyä, kun ollaan aateltu, että Sinnalta menee into ja itsenäisyys tehdä hommia, jos sen perässä roikutaan. Kerran liina lähti pois jalkojen välistä ja Arto korjasi sen, mutta hienosti Sinna eteni senkin jälkeen! Kiva odottaa huomisia jälkiä!

Sinnan kanssa jatketaan suoria ja pidempiä suoria ja vielä pidempiä suoria tämä kesä pelloilla. Syksyllä ehkäpä päästään kokeilemaan kulmia. Ensi talven aikana sitten opetellaan ilmaisu ja ensi keväänä jatketaan pellolla siitä, mihin tänä vuonna jäähään. Siinäpä suunnitelmaa ja tavoitetta

Mitä oppeja poimittiin:

- Kolme vuotta menee, kun kasvatetaan pennusta koiraa.

- Pohjat kannattaa tehdä pellolla ja makkararuudulla. Makkararuutua tehdessä tuulen tulisi tulla selän takaa, jotta koira ei opi käyttämään ilmavainua.

- Koiran tulee olla nälkäinen jäljelle lähdettäessä.

- Koiran pitää rauhoittua jäljen alkuun (ei edetä, jos hinkuu). Sitä ei kuitenkaan tarvitse istuttaa tms., sillä koiran tulee kyetä itsenäiseen työskentelyyn. Koiraa ei myöskään tule paineistaa ennen jälkeä, vaan sen tulisi olla levollinen. Työhön vaadittavaa painetta kyllä kertyy jäljellä. Jäljen aloituspaikalle kävellään rauhallisesti. Koiraa pidetään esimerkiksi pannasta kiinni, kunnes sen nenä painuu maahan. Jos koira haahuilee, se ohjataan pannasta jäljen alulle, mistä sen pitää itse poimia jälki. Pienelle pennulle voi rauhallisesti kädellä näyttää suuntaa maahan, josta jälki lähtee.

- Namia käytetään koiralla jäljellä, vaikka koira olisi 10-vuotias hyvin jäljestävä koira, jotta jäljestys säilyy mielenkiintoisena.

- Jäljen ei tarvitse antaa vanhentua. Jos koira oppii ajamaan tuoreita jälkiä, osaa se myös vanhempia jälkiä. Jäljestää voi myös lähes kelillä kuin kelillä (tänäänkään ei rakeet, sade tai tuulen myräkkä haitanneet!)

- Jos koira jättää nameja jäljelle, se voi olla merkki siitä, ettei koiran "pää kestä": se ei voi keskittyä ja syödä samaan aikaan. Jos koira ei syö kaikkia nameja, ei sitä pakoteta palaamaan jälkeen jääneille nameille.

- Koiraa saa ja pitää jarruttaa jäljellä jo pienestä pitäen, tai kohta huomaa jo juoksevansa jälellä ja koira ei jäljestä tarkasti. Jäljestäessä ei enää ole sääntöjen mukaan pakko käyttää valjaita, jotka ruokkivat vetämistä. Liina kannattaa laittaa etu- ja takajalkojen välistä, jotta jarruttaessa koiran nenä painuu maahan ja koiran on helpompi liikkua kuin jos liina menisi vain etujalkojen välistä.

- Jäljestämään koulutettu koira kulkee jäljen päällä koko ajan - maastossa kuin maastossa. Koira ei kulje jäljen sivussa esimerkiksi tuulen vuoksi, vaan kouluttamattomuuttaan. Jos koira poikkeaa jäljeltä, ohjaaja seisoo paikallaan ja odottaa, että koira itse oivaltaa, missä jälki viimeksi oli. Jos koira menee yli kulmasta, sen annetaan mennä yli koiran mitan verran ja sitten pysähdytään ja seisotaan paikallaan, kunnes koira itsenäisesti ratkaisee kulman.

- Kulma ei ole ongelma koiralle. Jos se on koiralle ongelma, se ei vielä kunnolla osaa jäljestää. Pitkillä suorilla opetetaan koira menemään hyvin ja sen jälkeen pitäisi kulmienkin onnistua. Kun kulmia aletaan harjoittelemaan, tulee kulma tehdä huolella eikä harppaamalla katkaise jälkeä. Kun myöhemmin harjoitellaan teräviä kulmia eli piikkejä, kannattaa nameja laittaa kulman kärkeen, mikäli koiralla on taipumus oikoa.

- Esineet opetetaan muualla kuin jäljellä. Maahanmeno-ilmaisuna antaa koiralle pienen lepotauon. Harjoittelu aloitetaan seuraavasti: kun koira tulee esineelle, sanotaan "maahan" ja annetaan ruokapalkka maahan. Palkan tulee olla hyvä, eikä mikään pikkunokare, joka hotkaistaan hetkessä!  Seuraava vaihe: keppejä ei laiteta vielä jäljen varrelle, ainoastaan jäljen päässä on keppi, joka koiran tulee ilmaista. Keppien alla voi olla namikippo, jonka sisältö kipataan maahan. Myöhemmin namipurkki voi olla taskussa, josta sen voi kipata jäljelle koiran ilmaistessa kepin. Kepit jäljellä pitää aina ilmaista. Jos koira jättää ilmaisun tekemättä, otetaan se uudelleen. Kepeillä koiraa saa kehua, kun on itse ennättänyt kepille asti ja varmistanut, ettei kysessä ole valeilmaisu.

- Koiraa ei tarvitse kehua jäljellä, se vain häiritsee koiraa - palkkahan tulee suoraan jäljeltä.

- Hyvä jälkikoira jäljestää suu kiinni, jolloin se haistaa paremmin. Keskittymisestä jäljellä yleensä kertoo myös heilumaton häntä.

- Tarvitseeko jäljen aina onnistua? Ei tarvitse, huono treeni voi olla oppimisen kannalta parempi, kunhan se analysoidaan. Seuraava jälki kannattaa tehdä samanlaisena kuin "epäonnistunut". Makupaloja voi laittaa seuraavalla jäljelle kuitenkin enemmän/parempia makupaloja ja koiran tulee olla oikeasti nälkäinen. Onnistuneen jäljen jälkeen onnistuneen suorituksen voi antaa rauhassa muhia koiran päässä viikon tai jopa pari. Myös jälkeä niin kuin hakuakin voi olla hyvä harjoitella kuuriluontoisesti, esim. viitenä päivänä peräkkäin, minkä jälkeen pidempi tauko.