Sinnalla oli taas vauhti päällä, kun saavuttiin varikolle. Auton penkit sai kyytiä jo kun oltiin oltu noin minuutti parkkipaikalla Siirrettiin auto sitten rauhallisempaan paikkaan, niin taisivat jäähä penkit rauhaan. No hyvinhän tuo teki innolla töitäkin. Ekalle maalimiehelle lähetys tapahtui aika kaukaa (vajaan sadan metrin päästä), mutta hyvin eteni ja sai hajun ja löysi ekan ukon lumipeitteisten betoni-lautaröykkiöiden päältä. Tokalle maalimiehelle lähetys taas varsin kaukaa. Harmillisesti vaan oltiin niin lähellä toista porukkaa, että Sinna ampaisi sinne! (Jaettiin siis porukka ja varikkoalue puoliksi, kun porukkaa oli sen verran paljon.) Tiia ei tajunnut tarpeeksi ajoissa kutsua pois, kun aatteli, että Sinna saattaa takakautta hakea hajun maalimiehelle. Mutta sittenpä alkoikin kuulua rähinät  Onneksi Sinna tuli heti kutsusta sitten pois toisia häiritsemästä. Sinna oli kuulemma sattunut juuri pahimmilleen juoksemaan sakemanniuroksen ja patukalla palkkaavan maalimiehen väliin

 

Toisella lähetyksellä Sinna pääsi tokan maalimiehen kuitenkin paikantamaan pressulla peitetyn rautaputkipinon keskeltä. Harmillisesti ei vain pentuli uskaltanut kömpiä putkien sekaan, vaan haki tukea Tiialta ja jonkin verran piippasikin pressun vierellä. Jossain vaiheessa, kun Sinna edes vähän eteni pressun alle, alkoi Jossu-maalimies kannustaa pikkuista, ja siten Sinnuli eteni perille saakka. Joutuipa pikkukoira pähkäilemään!

 

Kolmas maalimies oli hallissa. Oli tarkoitus lähettää Sinna etsimään hallin sisältä vasta hallin ovelta, mutta kun pyrkimys oli niin suuri jo kaukaa, niin Tiia lähetti koirulin jo reilun 50 metrin päästä hallista. Hyvin eteni, mutta ennen kuin meni paikantamalleen maalimiehelle saakka, niin piti käydä hallin ovella katsomassa, että tuleeko Tiia varmasti perässä.

 

Olipa opettavaiset reenit! Sinna tarvitsee harjoitusta edelleen erilaisista alustoista ja kiipeilystä jne ja tukea ohjaajalta ei kannata antaa, jotta Simpura saa itse ratkoa tilanteita ja sitä kautta saa ehkä varmuutta.