Päivä alkoi Ruuhun tutustumisella olkkarissa. Tosi mukavasti meni, nenulla piti vain hieman Ruu-pupuun tökkiä vauhtia. Toki Sinnaa pideltiin kiinni koko tutustumisen ajan, muuten olisi mennyt liian hurjaksi.

Aamulenkiksi valittiin Vainolammen lenkki, joka päättyi lammasaitaukselle. Lammasaitauksella Sinnaa odotti jättikiva ylläri! Käveltiin aitaukselle päin, kun huomattiin siellä ajokoiraa muistuttava koiruli. Lähemmäs kun tultiin, aitaukselta kuului huuto: "Tuokaa vaan pentu oppiin!" Aitauksella oli uusi tuttavuus Piki isäntänsä kanssa. Piki on 3-vuotias saksanpaimenkoira-suomenajokoiranarttu. Saksanpaimenkoiran ja ajokoiran geenit näyttävät menneen Pikin kohdalla aika tasan ja yhdistelmä oli todella sopusuhtainen niin ulkonäöltä kuin luonteeltakin! Pikin kanssa leikki sujui loistavasti, koirat juoksivat, hyppivät ja pikkaisen painivat. Ennen kaikkea molemmilla koirilla oli leppoisan kivaa Melkein tunti siinä taas vierähti, oli niin mukavan leuto sääkin!

Ulkoilun jälkeen Sinnaa nukutti kovasti. Nukkumisen jälkeen otettiin Sinna ensimmäistä kertaa kauppureissulle mukaan läheiselle ässälle. Tiia kävi kaupassa ja Arto ja Sinna odottivat kaupan edessä, Sinna kytkettynä koirien "parkkiin". Hieman odottelu sain tytyn ääntelemään, kun Tiialla kesti niin kauan. Tällä kertaa ei Sinnaa sekarotuiseksi epäilty, vaan rotuarvaus meni yhdeltä kauppaan menijältä ihan nappiin Tämä kuitenkin siitä syystä, että arvaajan tuttavapiiristä löytyy yksi Pohjois-Karjalan harvoista pitkäkarvoista.

Sinnan Hauska-siskon namiruutu-kuvan (http://www.hollandroy.net/index.php?id=8&gid=1008&path=968_1008_1008〈=fi#) innoittamana kokeilimme Sinnan kanssa samaa  Ohjeet otettiin Malinuts-kennelin sivuilta: http://www.malinuts.net/findata.html. Ajettiin autolla parin kilsan päähän Selkärannalle. Tiia ja Sinna kävivät pienen lenkin, minkä aikana Arto valmisteli ruudun. Ruutu tampattiin parkkipaikalle, jossa uutta lunta oli juuri sopivasti noin pari senttiä. Ruudun alkuun laitettiin keppi merkiksi. Ruutuun viljeltiin lihapullan paloja, eniten reunoille ja kepin juurelle. Sitten Sinna talutettiin estradille ja sille sanottiin jälki-käsky, jonka jälkeen tytyn annettiin rauhassa työskennellä nenunsa kanssa niin kauan, että paloista noin puolet oli syöty. Sen jälkeen vastahakoinen Sinna talutettiin ruudulta pois ja ajeltiin kotia kohti. Sinnan mielestä moinen oli silkkaa ruuan hukkaa. Ideana moisessa varmaankin on se, että koiralle jää edelleen halu etsiä eli vire pysyy yllä. Ruutu meni tosi hyvin, mikä oli aika odotettavaa Sinnan kaltaiselta herkkusuulta. Sinnan masu oli vieläpä täysi juuri syödystä ateriasta, mutta se ei haitannut. Kertaakaan tytsy ei poikennut tampatulta ruudulta.

Jäljestysinto näytti jatkuvan vielä iltalenkilläkin, sillä Sinna veti menemään lähes koko lenkin ajan nenä maassa. Koko aikaa ei sentään jäljestetty vaan tien toisella puolella menneelle bokserille piti vähän äristä Kokeiltiin ensimmäistä kertaa mennä portaita alaspäin. Viisi porrasta keskustassa sujui näpsäkästi alun empimisen jälkeen.