Käytiin aiemmin viikolla maton pesussa, koirat ootteli puihin sidottuina pesupaikan lähellä. Mattoja pesemässä oli myös pari mummoa lapsenlapsineen. Pikkutyttö noin  4 v oli kovin kiinnostunut koiruleista ja mummo joutui kieltämään, ettei mene liian lähelle. Koirat kävivät alkuun aika kuumina, kun tytteli kävi niin lähellä pyörähtelemässä. Koirat kuitenkin rauhoittuivat ja siitäpä tyttö oli ilmeisesti sitä mieltä, että ne pitäisi taas herättää eloon ja meni läpsyttämään käsiään Ykän eteen hihnan ulottumattomiin. Mummo kerkesi juuri kieltää tyttöä (ja myö ei keretty puuttua asiaan), kun Ykällä "meni hermo" ja kovalla kiskaisulla liina napsahti poikki ja sittenpä parkkiksella hyppikin hämmentynyt mutta iloinen pikkutyttö ja yhtä hämmentynyt haukkuva Ykä. Onneksi oli koiriin tottunut lapsi kyseessä niin ei pelästynyt  Kolin reissulla oli vähän kivempi lapsikokemus, kun lenkkipolulla vastaan tullut noin 5-vuotias poika tuumaili ääneen: "Aikuisena miekin haluun noin tommosia koiria!"

 

Tänään oli Pärnällä Popekon tottispäivä. Sinnalle ekalla pätkällä seuraamista, tokalla noutokapulaan tarttumista ja sen kantamista. Oli aika löysä koira, mutta ihan ok kuitenkin. Ekaa kertaa otettiin seuraamisessa henkilöryhmääkin, mutta kontakti katkeili kovin. Ykä pääsi tauon aikana myös hommiin ja oli tosi näppärä. Tiia sai kommenttia että toimii Ykää ohjatessaan paljon paremmin ja selkeämmin verrattuna Sinnan ohjaamiseen. No syy on varmaan ilmiselvä: Ykälle kun antaa käskyn, niin voi luottaa, että se sen toteuttaa, Sinnan kanssa on tunne, että täytyy varmistella.. Arto reenasi Sinnan kanssa "kuolleeseen" kapulaan tarttumista ja kantamista. Huomasi, että vaikka Sinnalla on epävarmuutta siitä mitä kapulan kanssa pitäisi tehdä, tarttuu neiti kapulaan herkemmin ja pitää sitä pidempään kuin aikaisemmin. Sinna tulee jopa hieman tarjoamaan kapulaa Artolle nykyään.

 

Kivan innokas

 

 

Outo käännös

 

Henkilöryhmä

 

Jossu tekee häiriötä

 

Koirien kanssa iltalenkillä ollessamme Arton känny piippasi ja tuli kutsu kadoksissa olleen marjastajan etsintään. Lenkkeiltiin kotiin ja pakattiin reput ja jo noin 45 minsan kuluttua hälytyksestä oltiin paikan päällä ihan lähellä meiän kotoa. Koirat jätettiin siis kotiin tarkoituksena partioida autolla/jalan ketjussa tms. mitä tarvitaan. Poliisikoirat oli jo lähteneet hommiin, kun tultiin paikalle. Kun hetken kuluttua muut meidän lisäksemme ensimmäiset Popekolaiset tulivat ja astuivat autosta ulos, tuli juuri ilmoitus, että mummo olikin kävellyt kotiinsa! Onneksi kävi näin hyvin! Reissun saldoksi meidän osaltamme siis jäi poliiseilta saadut limpparit.