Satoi, ukkosti ja väsytti, kun tehtiin lähtöä Liperin Kennelkerhon reeneihin. Paikalle kun päästiin, aurinko kuitenkin paistoi! Eikä positiviiset yllärit siihen jääneet Paikalla oli Sinnan lisäksi ainoastaan punainen irlanninsetteri. Saatiin siis varsin yksityisopetusta

 

Mentiin kentälle kontaktissa, jonka jälkeen Sinnan treeni-innon nostatusta: Tiia käveli vaihtaen suuntaa vähän väliä ja palkkasi Sinnan aina tämän omaehtoisesta kontaktista. Palkata saikin jo heti alusta alkaen aika tiuhaan Nostatuksen jälkeen seuraamista. Seuraaminen otettiin vauhdista: Tiia lähti kävelemään ja Sinna tuli tosi hyvin mukaan. Otettiin lyhkäsiä pätkiä, jonka jälkeen käännös vasempaan tai oikeaan ja palkka, kun kontakti ja paikka on hyvä. Vasemmalle käännökset meni tositosi nätisti, oikealle käännyttäessä Sinna irtoaa hetkeksi aika kauas, mutta etsiytyy nopeasti taas oikealle paikalle, jonka jälkeen pääsee palkkaamaan. Sinna oli välillä lähempänä jalkaa kuin ikänä, jess!

 

Seuraamisen jälkeen leikkiä motivaatiopatukalla. Ja into vain kasvoi Välillä piti Sinnan napsia käteen/hihaankin, mutta se nyt ei haittaa, kun kerran noin motivoitunut koira löytyy! Leikin jälkeen muutaman askeleen seuraamisia perusasentoon päättyen. Istumisessa käsiapu ohjaten Sinnan takamuksen sivulta, jotta istahtaa tarpeeksi lähelle ja suoraan, palkka ja vapautus. Muutaman toiston jälkeen taas välileikki. Päätteeksi maahanmenoa, joka takkuaa. Sinna on varmaan vielä vähän sekaisin, mitä siltä haetaan. Kun alkuun opetettiin maahanmeno istumasta käsin ja Sinna kerkesi oppia sen aika hyvin. Sitten vaihdettiin maahanmenon opettaminen suoraan seisomasta etupää edellä, ja tuntuu, ettei Sinna ole hokassut. Välillä se tarjoaa vanhan mallin maahanmenoa ja kun ei saa palkkaa (ei tietenkään myöskään rankaisua tms.), ei tarjoa välttämättä mitään Yleensä lähdetään kävelemään ja kokeillaan Sinnan tullessa kohti uudestaan maahanmenoa, välillä tosin meinaa jäädä ihmettelemään paikalleen. Muutama onnistunut kuitenkin saatiin, minkä jälkeen erittäin hyvällä mielellä seuruutuksessa kentältä pois 

 

Reenin päälle käytiin pieni metsälenkki Sinna vapaana riehakkaana kirmaillen. On se ihana pieni otus

 

Innokkuuden lisäksi on niin kiva, kun Sinnasta löytyy myös se mössykkä-puoli, kuten tänään taas hyvin näki, kun Sinna oli käytävässä siivoojan halailtavana