Torstaina tullessamme töistä kotia jäi rappukäytävässä naapuri kehumaan, kuinka koirallamme on kuulemma vaistot kohdallaan. Päivällä oli kerrostalostamme nimittäin kuulunut sekä avunhuutoja että Sinnan metakkaa. Naapurit olivat huolestuneet ja tulleet yleisavaimella kurkkaamaan meidän asunnon ovesta, onko kaikki hyvin. Heitä vastassaan oli hiljaa eteisestä napottava Sinski-pieni. Silloin naapurit, olivat tajunneet, etteivät avunhuudot kuulukaan meiltä, vaan alakäytävältä, jonne naapurin mummo oli kaatunut. Sinna sai kehuja hyvistä vaistoistaan, vaikkakin kyseessä oli varmaankin vain Sinnan kovaääninen vastalause kuulemaansa huutoon

 

Perjantaina käytiin Reijolassa rakennusetsintäharjoituksessa, jotka olivat Sinnalle ensimmäiset laatuaan. Otettiin Sinnalle yksi ukko vanhaan tyhjään navettaan ja yksi ukko vanhaan tyhjään omakotitaloon. Pimeä oli kerennyt yllättää, joten valottomat rakennukset saivat Sinnan hieman arkailemaan aluksi, mutta itsenäisesti ilman apuja kuitenkin molemmat maalimiehet etsi ja löysi

 

Reeneistä ajeltiin suoraan Niittylahteen viemään Sinna viikonlopuksi hoitoon Arton luokkakaverin luokse, sillä meitä odotti extempore-reissu Hämeenlinnaan suojelun mm-kisoja katsomaan Hoitopaikassa Sinnan kaverina oli keskikokoinen snautserinarttu Dixie. Mukava oli tänään kuulla, että hoitapaikassa oli kaikki mennyt kivasti: Sinna oli leikkinyt Dixien kanssa ja osannut nukkua, syödä ja ottaa rennosti hyvin. Lauantaina oli Sinna päässyt seurailemaan kahden alle kouluikäisen lapsen leikkejä ja hyvin oli mennyt. Sunnuntaina oli vieraisilla käynyt hollanninpaimenkoira- ja saksanpaimenkoiranartut. Niiden kanssa ei leikki oikein ollut ottanut tulta alleen, mutta muuten tutustuminen oli mennyt ok. Kiitos Sannalle huolenpidosta! Nyt kotona köllöttää väsynyt penikka

 

Kuvia ipoiluista tulossa myöhemmin