Tällä viikolla ollaan kotosalla reenailtu lähinnä eteenistumista Arto/Tiia penkillä istuen ja kapulajuttuja. Eteenistumiset on menneet hienosti, mutta noutokapulan kanssa ollaan oltu vähän "pulassa". Vaikka palkattaisiin ihan minmisuorituksista, kuten kapulan kosketuksesta suulla, tuntuu silti, ettei Sinna vaan halua Jotain myö nyt tässä väärin tehään. Sillä ei kuitenkaan ollut viime viikolla mitään ongelmaa napata kapulaan ja kantaa sitä hyvällä otteella, kun kapula heitettiin. Tänään illalla ehkä hieman parempaa tekemistä saatiin aikaan, kun Sinnaa vähän kannustettin enempi, muuten ollaan oltu varsin passiivisia. Nooh, pitää kysellä tästä huomenna tottiskentällä.

 

Tällä viikolla otettiin myös ensimmäistä kertaa sivulletuloja niin, että Sinna käskettiin istumaan, Tiia siirtyi vinottain Sinnan eteen ja siitä sivu-käsky. Hyvin pyörähti! Jos sen sijaan Tiia meni seisomaan ihan suoraan Sinnan eteen, niin silloin tahtoi jäähä takapäänkäyttö vielä vähän vajaaksi.

 

Maanantaina Sinna pääsi pitkästä aikaa telmimään lammasaitaukselle Remun kanssa Ulkoilun jälkeen leikit jatkuivat vielä sisällä. Ollaan myös muutamina aamuina käyty seiskan aikaan kyttäilemässä lammasaitauksella, kun siellä kuulemma siihen aikaan käyvät Sinnan lauantaiset leikkikaverit. Ei olla nyt kyllä satuttu samaan aikaan.. Sinnalle tuollaiset aamuherätykset ovat kyllä varsin vieraita, ne kun Reme-kisun kanssa tahtovat välilä olla viimeiset, jotka tässä talossa heräävät. Sinnakin usein nousee vasta pedistään, kun kuulee, että Tiia/Arto pukee eteisessä vaatetta päälleen

 

Sinnalle varattiin ensi maanantaiksi aika eläinfysioterapeutille hierontaan. Sinnalla kun on vähän sellaisia outoja tapoja venytellä esim. kesken ruokailun (nenu kohti kattoa) ja ennen hihnan laittoa (rintakehä kohti lattiaa). Tuo hihnan laittoa edeltävä venytys saattaa kyllä olla jonkin sortin sijaistoimintokin? Lisäksi Sinna "nytkyttää" selkäänsä lannerangan kohdalta, jos sormilla vetää molemmin puolin selkärankaa. 

 

p.s. Sinna sai tänään kahdeksan kappaletta täyssisaruksia Terveiset Ulrikalle ja Pirre-mammalle! Odottamisen iloa myös koirulipentuleiden uusiin koteihin