Viteonpätkää alkukuun pekoleiriltä: jälennostoharjoituksia, joita tehtiin yhteensä kolme, videolla kuvattu kaksi. Videossa eka pätkä tokan jälen nostosta, missä Tiia ei tajua, että lähti ajamaan jälkeä tai varsinkaan oikeaan suuntaan (vaikka videolta näkyy koiran jälennosto selvästi) ja koiruus ennättää namikasalle saakka (joka on vahvistuksena jälen alkupäässä). Auto menee ohi ja Tiia koittaa kutsua koiran pois, kunnes kerrotaan, että koiruli on jälellä ja namikasalla Tokassa pätkässä jälestys jatkuu namikasalta, stoppasin videon jossain kohtaa, kun koirulista ei hirveästi mitään näe (Tiia ei pitänyt suurimman osan matkaa liinasta kiinni). Viimeinen pätkä videolla on kolmas jälennostoharjoitus kokonaisuudessaan. Sinna nostaa takajälen, mutta sen jälkeen kaikki onkin helppoa, paitsi tosiaan esineen merkkaa vain nuuskimalla, kun ennen on ollut purkit esineiden alla metässä vielä. Ekaa harjoitusta ei tullut kuvattua, mutta se oli paras

Perjantaina rauniolla ei ollut aluksi kuin myö ja Jarmo ja Aapo-tervu. Jarmo ja Aapo olivat tottistelemassa, kun myö tultiin vähän myöhässä. Sinnalle tottista Aapon jälkeen. Voi vitsi miten hyvä Jarmo ja Tiia toimivat myös pienimuotoisena henkilöryhmänä ja hyvin pysty Arto ja Sinna pujottelemaan välistä ja ympäri Noudossa oli myös innokas, luovutukset vaativat vielä paljon työtä, mutta kapula tulee kuitenkin käteen. Liikkestä maahanmenoja ja istumisia, istumisessa tarvii vahvan avun. Loppuun kahen patukan leikkiä, jippey!

Kiva kun ei enään tarvii myöskään niin pelätä, että koiruus lässähtää ekasta tekemispätkästä, joten rauniollakin reenasi innokas pieni koira. Sinnalle kolme maalimiestä, eka rojujen alla, toka betoniputkessa ja kolmas peltien alla. Kaikki löytyivät partioimalla ja Sinna sai hajun varsin kaukaa. Viimeinen tuotti enempi pähkäilyä. Pellit kolisi ja se vähän jännitti (koko ajan kuitenkin jatkoi työskentelyä, vaikka rämisi). Sitten Sinna hokasi, että sen pitää ryömiä yhden ison putken ali, jotta se pääsee maalimiehelle, mutta ryömiessä pekoliivien valo otti kiinni selästä. Ihmisväki auttoi sen verran, että otti yhden laudan maasta, niin jäi vähän enempi tilaa ryömimiselle ja sitten maalimies löytyi. Nää on ihan huippuja, missä koira todella joutuu hakemaan ratkaisua

Eilen Arto puhisteli katolta kouruja ja Tiia hengasi Remen ja Sinnan kanssa kaverina pihalla. Sinna olis aluksi niiiin halunnut kiivetä myös katolle. En tiiä oisko se koittanut kiivetä tikkaita, jos ois antanut, hirmuisasti yritti ainakin. Otettiin takapihalla tottista, seuraamista, eteenistumista ja maahanmenoja. Seuraamisessa/perusasennossa Arto teki häiriötä taputtamalla/juoksemalla vierestä. Pikkuisen piti vilkaista, mutta muuten toooosi hyvä. Ai, että miten saa taas olla tyytyväinen tuohon touhuujaan Jonkun ajan päästä paikallamakuu ehkä pari minsaa? Hyvä mielentila, tarkkaavainen, mutta rauhallinen. Namipalkkausta välillä ja Tiia ei lähtenyt muutamaa metriä kauemmaksi, kun hirmu vähän on tullut nyt paikkamakuita tehtyä.