Sinnalla oli pitkän työpäivän yksinolon aikana kertynyt niin paljon extraintoa, että päätettiin käyttää se hyväksi lenkillä: seuraamista hihnassa kirkon parkissa ja eteenistumisia ja seuraamista vapaana jäällä. Kirkon parkissa Sinnalla oli vire kohillaan, eikä käsiohjausta tarvittu. Frolicitkin riittivät hyvin palkaksi. Tosin lelupalkka olisi varmaan Sinnasta ollut tilanteeseen parempi, sen verran hanakasti olisi napsinut innostuksissaan hihaan kiinni

 

Jäällä eteenistumiset pitkältä matkalta eivät teknisesti olleet mistään parhaasta päästä, mutta lopun seuraamiset oli tosi kivoja! Seuraamiset jäällä tehtiin niin, että kun Sinna usein loppulenkistä alkaa itse tarjota seuraamista namien toivossa, niin tällä kertaa Tiia yhdisti Sinnan tarjoamaan seuraamiseen vauhdista sivu-käskyn siinä vaiheessa, kun paikka ja kontakti oli juuri kohillaan. Käskyn jälkeen muutaman askeleen verran hyvää seuraamista ja huippukohdasta jess ja piilossa ollut nami lentoon Namin saalistettuaan Sinna aina itse tuli heti tarjoamaan taas hyvää paikkaa seuraamisessa, vaikka Tiia normaalisti jatkoi kävelyä. Näitä otettiin ehkä viisi kertaa ja sen jälkeen koira hihnaan ja namia nassuun ja rennosti hyvillä mielin kotia kohti.

 

Iltaruoka koiran makkaralla höystettynä Sinnalle tarjoiltiin neljän jälkiesineen muodossa auratulla parkkipaikalla. Hyvin nappasi Sinna Tiian jälen ja jälesti ekalle purkille ja meni saman tien maihin. Ja jälestys jatkui toiselle esineelle ja jälleen hyvä maahanmeno, sitten oli vuorossa 90 asteen kulma oikealle, mikä hieman sekoitti Sinnan pään, mutta pari harha suuntaa tarkastettuaan löysi oikean reitin ja kolmannelle esineelle. Ja siitä onkelmitta neljännelle ja loppu