Perjantaina raunioreeneihin oli ilmestynyt meiän lisäksi vain Lulu-snautseri omistajansa kanssa. Otettiin  molemmille partiointiharjoitukset metsään eri alueille, pimmeetä oli. Sinnan alue rajautui autot-tie-sähkölinja-polku (suorakulmio), pituussuunnassa ehkä 200 m ja leveyssunnassa ehkä 100 m? Lulun omistaja oli alueen keskivaiheilla piilossa ja Tiia alueen lopussa. Tuuli kävi hyvin vastaan. Sinna irtosi hienosti heti kauas (vähän liiankin kauas?). Teki jättipiston ja löysi Tiialle, eli aivan alueen vastakkaiseen kulmaan! Liekö (liian) tuttu haju saanut Sinnan jättämään hajun aiemmasta maalimiehestä  Tiian löydyttyä lähdettiin aluetta partioimaan takaisin päin. Mutta eipä taas tarvinnut kauaa edetä, kun Sinna sai hajun. Pyöri jonkin aikaa alueen toisessa laidassa, kun tajusi, miten paikantaa hajun lähde. Nää harjoitukset on kyllä hauskoja!

Lauantaiaamuna tallottiin Sinnalle jälki lähimetsään, tarkoituksena väsyttää koiruus iltapäivän sukulaistupareita ajatellen. Jälki: n. 550 m, muistaakseen 4 esinettä purkkeineen, frolicia vaikeissa kohdissa (tie ja elukoiden jätökset), vanheni 2,5 h, kaarteluita ja pari kulmaa, jälennosto. Reagoi jälkeen hyvin, mutta oisi lähtenyt takajälelle.. Eka esineen jälkeen jonkin matkan päästä jälki kulki tielle, meni jonkin matkaa tien reunaa ja siitä takaisin metsään. Tie-osuudella oli jonkin verran frolicia, mutta siitä taisi olla vain haittaa, kun Sinna ilmavainulla froliceja paikansi. Hyvin meni kuitenkin tie ja seuraavalla kerralla ei siis frolicia tielle. Suoran kulman suoritti pätevästi. Elukoiden jätökset aivan jälen vieressä eivät haitanneet. Jälki päättyi tien reunaan jatkuen muutaman metrin tien reunaa pitkin ja sitten frolickasa loppupalkkana. Esineet ilmaisi muistaakseen osin itse, osin piti käskeä. Vähän rauhatonta oli meno, mutta ihan jees.

Tupareissa Sinna otti tyytyväisenä rapsutukset vastaan, mutta yhden ihmisen otti taas "silmätikukseen", jonka liikkeitä vahtasi ja yritti komentaa. Johtui taas siitä, että ko. ihminen pelkäsi

Sunnuntai-iltana myös jälki. Vajaa puolikilsaa, sekamettää, vanheni vain reilu puolituntia, pimmeetä oli, kolme esinettä purkkeineen, kaarteluita ja suoria kulmia ainakin pari, jälennostolla. Tässä kävi vähän kämmi. Alue oli vähän kapoinen (molemmilla puolilla hyvää mettää oli ryteikköä), minkä vuoksi jälki kulki välillä liian lähellä itseään ja lopussa leikkasi itsensä alkukohdasta Noh, aateltiin, että helpommalla kuitenkin päästään, kun ajetaan jälki, kuin että yritetään muuten ettii esineet ja purkit pois mettästä. Sinnalla oli heti paikalle päästyä hirmuinen hinku jälelle. Varmaan hajut vielä leijailivat niin vahvasti, kun ei vanhetettu tarpeeksi. Poimi jälen hyvin ja eteni hyvin ekalle esineelle saakka. Ekan esineen jälkeen jälki olisi jossain kohtaa kääntynyt vasemmalle, mutta Sinna ilmeisesti jatkoi suoraan. Se yhden kohdan haisteli toooosi tarkkaan ja ehkäpä siinä sitten lähdettiin vikaan (oltaisiinko vaikka menty loppujälen takajälelle jos siinä oli se leikkauskohta?). No ei tietoa, mutta jossain vaiheessa Arto tajusi, että ei se jälki tuonne ainakaan mene. Ei kuitenkaan osattu oikein lähteä mistään kohtaa leikkaamaan jälkeä (, jotta Sinna saisi jälestä uudelleen kiinni), kun tosiaan tuoreempi loppujälki meni samoilta paikkeilta. Ja esineen kohta oli viimeisin paikka, jossa varmasti oltiin oltu jälellä, mutta senkään tarkasta sijainnista ei ollut enään siinä vaiheessa mitään haisua. Pettyneinä päätettiin luovuttaa ja palattiin takaisin tielle tarkoituksena hakea ihmisvoimin seuraavana päivänä esineet poikkeen. Tielle päästiin ja käveltiin aloituskohdan ohi, jolloin taas uhma heräsi: kyllä myö nyt vielä koitetaan! Ei kun vain Sinna samasta kohdasta jälennostoon ja jälki nousi! Jossain kohtaa meni selvästi jälen vasemmalla puolella, joten leikattiin vähän oikealle ja sieltä löydettiin taas jälelle ja "maisemat" näytti taas tutulta eli siltä, miten oltiin ekalla yrityksellä päästy ekalle esineelle. Sinna nuuhki taas saman paikan tosi tarkkaan, minkä ekalla yrityksellä, mutta tällä kertaa Sinna selvitti kulman vasemmalle ja jälen ajo jatkui puhtaassa maastossa (eli missä ei oltu vielä "räpelletty" ekalla yrityksellä ja missä ei myöskään ollut kohtaa, jossa jälki leikkaa ittensä). Toiselle esineelle päästiin pian. Toiselta esineeltä meno jatkui, kunnes vähän tyssättiin seuraavaan suoraan kulmaan, joka olisi kääntynyt vasemmalle (tässä Arto muisti tarkan kohan), mutta Sinna paineli viistoon oikealle nenä pystyssä. Ilmeisesti tässä kävi niin, että Sinna ei tajunnut kulmaa ja sitten se ilmavainulla olisi painellut loppujälelle, joka kulki siis liian läheltä. No, ohjattiin Sinna uudelleen kulman kohtaan ja siitä jälestys jatkui ja päästiin viimeiselle esineelle! Voittajafiilis! Siihen lopetettiin (ja rämmittiin ryteikön kautta pois, oli kompassi mukana niin tiiettiin, missä suunnassa tie on) eikä lähetty selvittämään loppu jälkeä, joka olisi siis jossain vaiheessa leikannut alkujälen. Olipa seikkailu.. Illalla Sinna oli aivan naatti, kun vietti ison osan päivästä ulkona, kun tehtiin pihatöitä ja sitten vielä hankala jälki, jonka hankaluutta Sinnan näkökulmasta lisäsi varmaan triplasti se, että perässä kulkevilta tuli niin paljon painetta  Voi raukkaparka.. Tänään tehhään kivan helppo rento palautteleva jälki! Plussaa Sinnalle myös siitä, että kaksi ekaa esinettä ilmaisi itsenäisesti, viimeisellä jäi seistä töröttämään.

Alla jonkinlaista kaavaa, miten jälki ehkä meni (punaiset on esineitä). Nuo "kaartelut" takaisin tietä kohti oli kyllä ehkä suuremmat.

Eilen Sinna pääsi myös uudenlaisen noudon pariin, kun sitä pyydettiin tuomaan lattialle pudonnut kaukosäädin, hyvä tyttö