Ensimmäinen kokonainen päivä kotona ja heti alkoi tytyllä reenaus: katsekontaktia ja istumista ja luoksetuloakin. Sinna loisti ja hyvä putki jatkui, kun tuli vieraitakin. Vieraita ooteltiin kiltisti omalla pedillä (oma paikka) ja heidät päästettiin rauhassa olkkariin istumaan ja sitten reippailtiin heitä moikkaamaan. Voihan hännänvispaus!

Illalla meinasikin sitten mennä luukurkkuun, klunks! Iltaruuan päätteeksi pennulle annettii herkuteltavaksi pieni rustoluu, joka sai oikein ahmattimaisen vastaanoton. Kun luusta oli natusteltu suurin osa ja oltiin ottamassa sitä liian pientä palaa suusta pois, hävisi 3-5 sentin mittainen luu oikein sutjakkaasti alas kurkusta! Siinä oltiin ihmeissämme niin emäntä, isäntä kuin pentukin! Nenä kävi Sinnalla tiuhaan pitkän aikaa pitkin lattiaa: luu, missä luu? Soitot kasvattajalle ja eläinlääkärin päivystykseen saivat myös ko. tahot ihmetykseen, ai mitä juuri tapahtui? No, ei muuta kuin varulta kahden päivän ruokavaliomuutos, jotta luulle jäisi aikaa muhia mahassa rauhassa.