Sinnan muhkeat villahousut on hyvä tyyny

Partsilla..

.. ja Kalliolammen majalla.

Perjantaina lähdettiin Outokumpuun Kalliolammen partiomajalle vanhalla partioporukalla miesvahvistukset mukana. Koirille oli tiedossa koiramainen viikonloppu sisältäen juoksemista ympäri pihaa ja metsää niin paljon kuin haluaa, uimista aina kun haluaa ja rapsutuksia aina kun haluaa. Lisäksi sunnuntai aloitettiin jälestyksellä ja muitten ruokien eteen piti hieman seurata. Ihmisten mielestä ei niin kivaa tekemistä oli vahtiminen ja ruuan kerjääminen, minkä vuoksi välillä piti laittaa puuhun kiinni/mökkiin sisälle. Lisäksi lauantain kauppareissun ajaksi joutuivat koirat autoon odottamaan (ei saatu nauttia tänä viikonloppuna helteestä) ja sunnuntain saareen lauttailun ajaksi teljettiin ne mökkiin. Kyllä niistä varmaan kelpoisiksi lauttailijoiksi olisi ollut, mutta kun määränpää oli lähes 20 metriä korkean kallion kielekkeellä, niin ei kyllä uskallettu mukaan ottaa moisia kaahailijoita. Mutta muutoin saivat koirulit tosiaan kirmata vapaina kuin kuikat lammessa lähes 24/7, sillä yöunet eivät kovin pitkiä olleet koko porukalla. Hitsi, kun kamera unohtui 

Lauantaina vierailulle saapui 1v tenava, joka Sinnan mielestä piti pelottavaa ääntä Ja jos se oli äitinsä tai isänsä sylissä, näytti kokonaisuus Sinnasta varmaankin kaksipäiseltä hirviöltä. Ykä ei välittänyt. Mutta jos tenava oli maassa, kävivät molemmat koirulit pussailemassa tosi nätisti Pikkutenavan ilmeistä päätellen pusut eivät olleet molemmin puolisia, mutta niin kiva lapsonen oli, ettei itkenyt oikein mistään asiasta.

Sunnuntaiaamuruoka tarjoiltiin koirille metsän siimeksestä jälkiesinepurkeista ja osin askelilta. Eka Ykän jälki, joka oli noin satametrinen, sisälsi kolme purkkia, yhden kulman ja yhden polun ylityksen. Parempaa toimintaa oli kuin ekalla yrittämällä! Nyt Tiia pyrki puuttumaan vähemmän ja antoi Yksän vapaammin jälestää - metsässä kun ei askeltarkkaa voi vaatiakaan. Jos Ykä harhautui jäleltä, tuli stoppi ja koiruli joutui etsiä jälen uudelleen. Ilman nuita stoppeja ei kyllä varmaan perille oisi päästy Frolicia oli askelilla tosi harvassa, mutta välillä näytti, että Ykä etsi niitä korkealla nenulla? Esineet merkkasi nenun tökkäisyllä, mistä kehu ja käsky maahan. 

Sinnalle samanmoinen jälki, reilu 100 metriä, kolme purkkia, kaksi kulmaa, frolicia vain harvakseltaan. Sinna poimi jälen hyvin jo kaukaa ennen varsinaista jälen alkua. Sai aika vapaasti Sinnakin töitä tehdä ja ei harhautunut juurikaan jäleltä. Kulmat hyvin. Ekalla esineellä meni hienosti maahan. Tokasta esineestä sai vahvan ilmavainun ennen kuin näki esineen, vaikka oli noin 20 sentin päässä esineestä! Tämä ilmeisesti aiheutti sen, että Sinna hieman epäröiden aluksi istui, sitten meni maihin ja Tiia kannusti Sinnaa siirtymään hieman eteenpäin, jolloin Sinna näki esineen ja meni uudelleen lähemmäs maihin. Viimeinen purkki oli jälen lopussa, minkä Sinna kävi haistamassa, mutta ei olisi mennyt maihin ilman esineen koputusta. En tiedä oliko edellisen esineen pienet kommellukset tuoneet epävarmuutta vai tietääkö Sinna jotenkin, että nyt jälki loppuu ja ei haluaisi vielä lopettaa

p.s. Annikan lähettämä magneettipallo saapui Kiitos Annika!