Ajeltiin Enoon Arton äitin ja hänen miehensä mökille. Sinna sai viettää vapaata maalaiskoiran elämää Vaikka välillä satoi ja ihmisväki oli sisällä, halusi Sinna pötkötellä itikoitten syötävänä kuistiilla tai auton vieressä. Liekkö vahtikoiran viettiä? Viskeltiin pikkuiselle palloa ja saatiin noudon tynkääkin harjoiteltua.

 

   

 

Mökiltä ajettiin Joensuuhun Linnunlahdelle Josepan reeneihin. Aiheena maahanmeno ja nouto. Hyvin antoi Sinna kouluttajan katsastaa hampit. Maahanmenot meni pääosin liikkeestä kivasti, kouluttajankin mielestä. Jatkossa käskytetään Sinna viereltä maahan, mutta jatketaan itse matkaa kiertäen Sinnan eteen ja siitä voi vaikka vähän pakittaakin. Noudon alkeita kokeiltiin loppuasennosta käsin. Sinna istumaan ja kapula suuhun. Heti kun Sinna on sekunnin pidellyt kapulaa, irti-käsky ja nami. Sinna ei hirmu innokkaasti ottanut kapulaa suuhun ja kun otti, niin vähän natusteli. Muutaman kerran otti kapulan hyvin, mutta nami kädessä oli liian suuri häiriö. Kokeiltiin myös josko Sinna nostaisi kapulan maasta, mutta se oisi tarrannut vain kapulan päihin.

 

Päivän päätteeksi käytiin Joensuun keskustassa, jotta Sinna saisi vähän kulkea ihmisvilinässä. Sateinen ilma kuitenkin verotti ohikulkijoiden määrää  Mitään ärinöitä ei kuulunut, mutta vetämistä osittain ja aika vähän sinkoiluyrityksiä. Aika paljon kulki myös nätisti hihnassa. Pitää enemmän käydä Joensuussa taas Sinnan kanssa. Yhden uuden ihailijan Sinna tapasi leffateatterin edessä. Rapsuttelija otettiin rauhallisesti vastaan.

 

Nyt Sinna mässyttää olkkarin lattialla uniaan. Jännä, miten se vilkkaiden päivien jälkeen nukkuu aina äänekkäämmin kuin muulloin