Suunnattiin aamulla kuonot kohti Hammaslahtea ja Pohjois-Karjalan Pelastuskoirien hakuleiriä. Paikalla 8 koiraa ja kouluttajana Janne Pietarinen. Ja sää kerrankin ihanteellinen

Sinnan kanssa otettiin aamupäivän hakuilussa harjoitteita suurin piirtein seuraavasti: pakeneva maalimies, kaksi tuuliharjoitusta ja loppuun oli vielä yksi tai kaksi jotain lähetystä näköavuilla (pitkä päivä takana, niin ei voi muistaa ). Toinen tuuliharjoitus meni piiiitkän kaavan kautta, mutta löysipähän itsenäisesti lopulta kuitenkin. Myös jonkun haamun (?) kohdalla pyöri nenänsä kanssa pidemmän aikaa, mutta ilman tukea etsi ja löysi. (Oli muuten hassun näköistä touhua, kun selvästi vainun sai, mutta ilmeisesti tuuli pyöritti hajua, kun jäi nenä kohti taivasta pyörimään kieppiä paikallaan ) Muut meni tosi kivasti  Mielistelyä ei ollut enää niin kauheasti, paitsi tokalla tuulella, kun ei meinannut löytää ja sitten kun löysi, niin jo kaukaa hajun saadessaan meni korvat niskaan

Iltapäivän hakuilussa Sinnalle otettiin puuhamaareenit eli kivaa ja helppoa: kaksi pakenevaa maalimiestä, jotka Sinna löysi tosi mukavasti. Toinen maalimies toi Sinnan syötellen takaisin keskilinjalle. Hyvin Sinna hengaili nakkeja syöttävän maalimiehen matkassa. Loppuun vielä tulevaa rullakoiran uraa ajatellen yksi pakeneva maalimies patukkapalkalla ja patukan tuonti Tiialle keskilinjalle. Kivasti kantoi patukan suussaan koko matkan, kun Tiia kehui kovasti ja juoksi keskilinjaa pitkin Sinnaa "karkuun" 

Aivan extrauutena asiana otettiin Sinnan kanssa myös esineruudun alkeita. Sinna näki, että apuohjaaja vei ja heitti ruutuun (reiluun viiteen metriin) esineen ja tuli pois ruudusta ilman esinettä. Lähetys esine-käskyllä. Ekalla esineellä Sinna oli ihan että whaaat?? Oliko täällä joku ukkokin vai mitä täällä tehdään? Tiian muutama äänetön askel kohti esinettä sai Sinnan kuitenkin tutkailemaan ruutua tarkemmin ja esine (hanska) löytyi ja Sinna kiikutti sen Tiialle. Toinen esine (pehmolelu) löytyikin jo sitten mutkattomammin samalla tavalla apuohjaajan heittämänä. Tästäpä lähdetään reenaamaan Tähän asti ollaan arasteltu esineruudun aloitusta, kun nouto ei ole kuosissa. Mutta kerta Sinna esineitä noin kivasti noukkii, kantaa ja vieläpä ohjaajalle saakka kiikuttaa, niin tällä mennään. Loppuluovutusasentoa reenaillaan sitten.. joskus  

Tänään oli Tiian ohjausvuoro. Tiia sai hyvää palautetta itsevarmuudestaan, päättäväisyydestään ja rauhallisuudestaan ohjaajana, mutta leikissä saisi olla hieman hitaampi liikkeinen.

Illan päätteeksi Sinna sai mökin pihassa vielä vähän telmiä noutajapoikien, sileäkarvaisen Topin ja kiharakarvaisen Eemelin, kanssa. Kotona oltiin ennen ysiä. Huomenna ohjausvuorossa Arto ja Sinnalle suunniteltuina sekä tuuli- että näköapuharjoitteita. Saa nähdä kiikutellaanko huomennakin taas patukkaakin keskilinjalle?

Opittua:

- Suunnitelmallisuus ja analysointi! Ja vaihtelevat reenit!

- Välillä puuhamaareeniä, jolla saadaan koiraan intoa ja motivaatiota, välillä tarkempaa kokeenomaista reenaamista.

- Reeneihin pituutta, jolla saadaan koiraan kestävyyttä.

- Noudon opettaminen on tärkeää: toistuu niin rullakoiralla, esineruudussa kuin tottiksessakin. Koiran saa helpommin tuomaan rullan/esineen/kapulan, kun ohjaaja itse pysyy liikkeessä kylki koiraa kohti ja kääntyy siitä pakittamaan ja antaa tuo-käskyn.

- Motivaation tulee (rulla)koiralla olla kohdillaan niin maalimiehelle kuin keskilinjallekin menemisessä. Mikäli koira tuo rullaa liian hitaasti/meinaa tiputella rullaa/jäädä muutaman metrin päähän keskilinjasta lorvimaan, tulee koiran motivaatiota ohjaajan luokse kasvattaa. Ohjaaja voi kehuen juosta koirasta poispäin, jotta koira tuo vauhdilla ja innokkaasti rullan loppuun saakka.

p.s. Oli tarkoitus opetella Sinnan kanssa rullailmaisua vasta ensi talvena kentällä, mutta katsellaan josko vaikka syksyä kohti jotain alkeellista irtorullameininkiä saataisiin kehiin ?