Olipas vaihtelevaa käytöstä koirulilla tänään. Aamupäivällä kun ulos mentiin, kohtasi Sinna alaovella naapurin kisun, joka kävi puskemassa Sinnan kuonoa ja rintaa. Sinnan ja kissun siinä neniä vaihtaessaan tuli paikalle joku nainen, joka ensin ihmetteli Sinnan väriä ja sitten kysyi sen ikää. Vastauksen kuultuaan sanoi: "Niin nuori ja noin hyväkäytöksinen!"

No, rannalle asti kun sitten päästiin ja jätettiin Sinna parkkipaikalle tolppaan kiinni ei käytös enää ollutkaan niin suotavaa Tiian ja Aliisan vaihtaessa kopissa kamppeita kuului ulkoa Sinnan haukkua ja lasten ääniä ja vanhemman torua: "Ei saa mennä koiran luokse, se voi purra!" Niinpä niin.. Kopista kun tultiin ulos, oli Sinna hiljentynyt ja Tiia kävi sille vettä tyrkkäämässä. Äskeinen tenava asiantuntevasti opasti: "Ei saa mennä koiran luokse, se voi purra!" Just niin Sinnan käytös ei yhtään parantunut Tiian ja Aliisan mentyä kauemmas rannalle uimaan saakka. Vedestä näki parkkikselle asti, kun neljään otteeseen eri mummoja meni Sinnan ohi, juuri ja juuri niin, ettei Sinnan remmi yllä heihin. Ja joka mummolla hirmuinen tuijotus ja puheen pulputus suoraan Sinnalle. Ja Sinnahan sinkosi niin paljon kuin remmiä riitti Yksi mummo sitten uimaan päästyään kova äänisesti huuteli kenen koira parkkiksella on ja että se pitäisi viedä pois, koska sehän voi purra jotakuta ! Kovasti intti, että joku lapsi voi siihen mennä ja tulla purruksi ja useampaan otteeseen kysyi, etteikö koira ole joskus jo jotakuta purrut?!? Eipä jaksanut Tiia kinastella, sanoi vaan mummolle, ettei vieraan koiran luokse kenenkään pidä mennä, vaikkei Sinna purekaan. Kyllä se on sitä paitsi vanhempien tehtävä lapsilleen opastaa, ettei vieraan koiran luo pidä mennä ja muutenkin pitää tenavia silmällä. Omat konstit meinasivat kyllä tilanteessa loppua.. Kun ei voi mennä koirankaan luokse torumaan, sehän olisi vaan palkkaantunut Tiian huomiosta!

Kotimatkalla rantatien omakotitalosta hyökkäsi rähisevä kääpiösnautseri Sinnan nenän eteen haastamaan. Onneksi Sinna osasi ottaa tilanteen huumorilla ja katseli vaan pää kenossa ylhäisyyksistään pientä ärripurria. Tiialla ei olisi sillä hetkellä oma huumorintaju enää riittänyt Omistaja keräsi koiransa pois kadulta anteeksipyytelemättä ja sanoi, että koira on kiltti..

Hakureeneissä otettiin Sinnalle neljä haamua. Ensimmäisen Sinna etsi määrätietoisesti Loput oli puolitehoisia eikä meinannut irrota takalinjalle. Liekö helle väsyttänyt pikkuisen, vaiko päiväiset räksytykset Myös maasto oli aika epätasaista ja näin jälkikäteen ajateltuna saattoi olla, ettei Sinna edes nähnyt kaikkia haamuista.