Perjantaina lähdettiin Lieksaan paikallisen palveluskoirayhdistyksen koiramajalle Popekon pelastusleirille. Heti perjantaina jouduttiinkin "tositoimiin" rastiradalla pimeässä metsässä suunnistaen, ensiaputaitoja hioen, viestintää harjoitellen ja esine-etsinnän poikanen suorittaen. Sinnan kanssa samassa ryhmässä olivat flättipojat Simo ja Topi sekä kiharakarvainen noutaja Eemeli. Esine-etsinnässä Sinna pääsi töihin ensimmäiseksi. Tutti löytyikin ihan vierestä ja Sinna kerkesi merkata sen ennen kuin ennätettiin edes varsinaisesti ryhtyä etsimään. Hienosti Arto luki koiraa ja tehtävä oli Sinnan osalta suoritettu. Reilu kolme tuntia ja vajaa 10 km vierähti ja koirilla oli mukavaa juosta vapaana metsässä tutkien rapaojat 

Perjantai-ilta ei kuitenkaan siihen päättynyt, vaan vuorossa oli öinen kadonneen etsintäharjoitus. Sinna sai kylläkin jo levätä ja töihin laitettiin ihmisväki ja kokeneemmat koirat. Tiia ja Arto pääsivät koiranohjaajien apuohjaajiksi suunnistamaan, merkkaamaan koiran löydöt ja hoitamaan viestinnän. Noin klo 04 kadonneet viimein löytyivät ja uni kutsui. Sinnan kanssa samassa huoneessa nukkuivat pienryhmästä tutut noutajapojat ja mudi. Sinna oli kuitenkin "eristetty" laukkupinon taakse Arton ja Tiian nukkumisnurkkaukseen. Kovasti olisi neitiä kiinnostaneet muut huoneessa nukkujat ja flättipoikia piti vähän moikkailla ja pussailla muurin yli.

Lauantaina vuorossa oli ekaksi jälestystä. Sinnalle tehtiin jälki lyhyelle nurmikolle. Kyseessä oli muutaman kymmenen metrin jälki vieraan (kouluttajan) tekemänä, nakkia pätkittäin. Yksi loiva kulma oikealle. Uutta jälessä oli se, ettei sitä tallattu perinpohjin vaan kouluttaja vain käveli. Sinna toimi jälellä tuttuun tapaan rauhallisen keskittyneesti, kulma meni muitta mutkitta, no problem. Kimmolta saatiin kyllä hyviä ohjeita koiran ohjaamiseen jälellä. Käsien tulee toimia jousen tavoin. Meillä on nimittäin ollut tapana tehdä turhan jyrkkä stoppi, jos Sinna hairahtuu jäleltä tai nenu nousee maasta. Kuitenkin joustavuus olisi parempi, sillä vahingossa tehty pakote "jälkeä vastaan" ei ole koiran motivaation kannalta hyvä ja sen huomaa usein siitä, että stoppauksesta Sinna nostaa päänsä ylös ja pakittaa hieman. Joustavalla käsiohjauksella liinasta kiristetään, kun koira harhautuu jäleltä, kuitenkin niin, että samalla ikäänkuin kaarretaan käsillä koiraa takaisin jälelle. Tätä pitää nyt sitten laittaa harjoituksen alle! Myös Sinnan rauhalliseen etenemiseen voisi vähän kiinnittää huomiota. Sen ei tarvitsisi olla ihan niiiiin rauhallista. Tuolla tahdilla ei kokeista läpi päästäisi Ja toisekseen Sinnan jälestystyylillä ei koira välttämättä jaksa tehdä töitä tarpeeksi kauan esimerkiksi oikeassa etsintätilanteessa vaan polttaa itsensä loppuun jäljestäessään liian tarkasti.

Lauantaina käytiin myös hiekkamontulla ottamassa pieni partiointiharjoitus. Sinnan kanssa lähdettiin kulkemaan suurta siksakia hiekkamontulla. Sinnaa ohjattiin pelkästään Tiian omalla liikkeellä eli Sinna oli vapaana. Tarkoitus oli opetella tunnistamaan koirasta, miten se merkkaa saamansa vainun. Tiialta Sinnan eka merkkaus meni vähän ohi - ei kerennyt kehua ja rohkaista Sinnaa etenemään. Toisella merkkauksella lähempänä maalimiestä Sinnan merkkaus olikin jo niin selvä, että ei tarvinnut kuin pienen kehun ja Tiia lähti etenemään Sinnan osoittamaan suuntaan. Ja kohta menikin jo Sinnalla tuttuun tapaan korvat niskaan ja häntää vispaava koiruli kiirehti ukolle herkuttelemaan! Ilta vietettiin pikkujoulujen merkeissä. Olipa mukavaa!

Sunnuntaiaamu alkoi Tiian ja Sinnan tottistelulla. Kivan innokasta touhua nakeilla ja patukkapalkalla Ei ehkä kaikkein tarkinta mahdollista teknisesti, mutta vire oli kutakuinkin kohdallaan. Otettiin perusasentoa, parin askeleen seuraamista, takapään käyttöä ja istumista ja maahanmenoa. Alkuun häiriökoirana toimi lenkiltään palannut Lulu-snautseri, joka syöksähti tottiskentälle Sinnasta leikkikaveria toivoen. Hienosti vapaana oleva Sinna kuitenkin säilytti kontaktinsa Tiiaan ja Lulun mentyä sisälle homma pääsi suoraan ilman mitään kommervenkkejä jatkumaan  Saattoi kyllä olla neidillä nälkäkin kun ei syönyt edellisenä iltana ruokaansa.

Leirin loppuun pistäydyttiin varikolla. Sinnalle otettiin hallissa kaksi maalimiestä. Eka näköavulla ja toka niin, että Sinna näki hallin ovelta, että joku syöksyy piiloon. Paikka oli aika haasteellinen, sillä hajut eivät oikein liikkuneet hallissa tai ne painuivat hallin seinille. Harjoitus tehtiin partiointina eli Sinnaa ei lähetetty pistoille, vaan Arto ja Sinna vain saapuivat halliin ja Arto pyrki havainnoimaan Sinnan merkkauksia. Varikolla ulkosalla otettiin tauon jälkeen vielä kaksi maalimiestä, niin että Sinna näki maalimiehen lähtevän alueelle. Nopsasti löytyi  Loppuun otettiin vielä alustareeniä lautakasoilla, pressuilla ym. Kiva lopetus erittäin antoisalle leirille erittäin mukavan porukan kesken ja Sinnallakin oli paljon kavereita