Käytiin aamulla telmimässä lammasaitauksella tunnin verran. Sinna näki ensimmäistä kertaa jäniksen (jos Ruuta ei lasketa..). Onneksi oltiin aitauksen sisäpuolella, kun jänis pinkoi ulkopuolella aidan vierustaa kohti autotietä.

Popekon varikkoreeneissä oli tänään "temppukerta", mikä tarkoitti siis lähinnä hallintaa ja alustareeniä 9 koirakon poppoolla. "Temput" olivat:

1. Kontaktia, yhdessä ympyrässä kävelyä ja toisten koirakoiden pujoittelua sekä "koirakkokujan" läpi kävelyä yksi koirakko kerrallaan.

2. Pienenevä koirakkopiiri, jossa koirakot siirtyivät yhtä aikaa lähemmäksi piirin keskustaa, niin että lopulta oltiin pienessä piirissä lähes kylkikyljessä.

3. Kiipeilyä varikon piha-alueella erilaisilla tasoilla.

4. Kiipeilyä sisähallissa mm. johtokerän, metalliputkikasan ja muiden epävakaiden alustojen yli. Samalla hallissa kaikui myös ääniä.

5. Ahtautuminen 9 koirakon voimin pieneen koppiin.

6. Kiipeilyä ja tunneleissa kulkemista pihalla.

7. Koiran hyppääminen noin metrin korkuiselle pöydälle, josta ohjaaja nostaa koiran liukkaalle pöydälle, jonka jälkeen nosto alas.

8. Oikee- ja vasen-käskyjen opetusta.

9. Odottelua tolpassa.

10. Juoksukuja, jossa yksi koirakko kerrallaan suoritti luoksetulon muiden koirakoiden muodostaman kujan läpi.

11. Pienenevä koirakkopiiri uudelleen.

12. Vieraan ihmisen suorittama hampaiden tarkastus.

Sinna tarjosi hyvin kontaktia ja melkeinpä seuraamista, vaikkei sitä vaadittu. Toisten koirien hyvinkin lähellä olo ei juurikaan tuottanut ongelmia. Välillä olisi tottakai ollut kivempi mielummin leikkiä..

Alustareeneissä Sinnalle ei ongelmia aiheuta erilaiset pinnat, mutta hataralle tasolle ylös/alas hyppääminen oli välillä varovaista. Sinna ei missään vaiheessa panikoinut/piipannut/tms, mutta selvästi se harkitsi tarkkaan, kannattaako minnekin hypätä. Joka paikasta kuitenkin pienen arpomisen jälkeen päästiin. Onko tämä sitä holskun järkevyyttä.. No, eipähän varmaan tarvitse pelätä, että omaisi mitenkään erityisen tapaturma-altista koiraa, mutta toki totuttelua näihin juttuihin tarvitaan, jotta lisää rohkeutta saataisiin. Tasaisille alustoille, esim. pöydälle tai koppiin, hyppääminen eivät aiheuttaneet ongelmia.

Sinnan nostaminen meni myös ilman probleemia. Selvästi se ei siitä tykkää, mutta ei se sitä millään tavalla vastustelekaan. Tällä kertaa ei tullut testattua vieraan ihmisen toimimista nostajana.

Oikee- ja vasen -käskyjä on Sinnan kanssa ihan hitusen aloitettu pyöräillessä ja tarkoitus niitä siirtää myös sitten vetohommiin. Tällä kertaa otettiin Sinnalle pari oikee-käskytystä seuraavasti: Tiia käski Sinnan istumaan, Jossu meni namien kanssa Tiiasta katsoen oikealle 5-10 metrin päähän ja Tiia antoi oikee-käskyn ja käsimerkin oikealle. Toka kerta otettiin muuten samoin, mutta Henriikka meni Tiian vasemmalle puolelle noin viiden metrin päähän "hämääjäksi", vaikka siis käsky jälleen oikealle, josta namia Jossulta. Hyvin meni, mutta oman vuoron odottelu ei mennyt niin hyvin, koska onhan se nyt ihan tyhmää katsella, kun toiset saa juosta ja toisille heitetään palloa palkaksi Myöhemmin näitä käskyjä voi käyttää etsintätilanteessa, jos on käskenyt koiran tutkimaan jotain aluetta, niin voi antaa kauempaa lisäohjeita koiralle.

Tyhmää Sinnan mielestä myös oli luoksetulokujassa toisten suoritukset. Mitä se sellainen on, että joku huutaa tänne, mutta pikku-Sinna ei sinne kuitenkaan saa ahneuksissaan herkkuja hakemaan mennä ja sitten vielä kiusataan herättämällä toisen saalisvietti, kun joku toinen koira sinne sitten pyyhältää! Oma suoritus Sinnalta meni ihan kympin arvoisesti. Arto jätti Sinnan istu-käskyllä ja Tarja varmisti pitämällä löysällä olevan hihnan päästä kiinni. Arto käveli koirakkokujan läpi ja kujan toisesta päästä kutsui Sinnan. Mikä vauhti Ja erityisen hienoa oli, että Sinna itse hillitsi itsensä, koska se vähän ennen kuin Arto toisessa päässä kääntyi, nytkähti hieman, mutta malttoi kuitenkin ilman mitään uusintakäskyjä tms. mielensä ja pysyi  

Hampaiden tarkastuksessa Sinna olisi vähän halunnut peruutella, mutta kun sellaista mahdollisuutta ei annettu, niin ei muulla tavoin pyristellyt vastaan.

Aikaa harjoituksissa meni pari tuntia ja koirien stressitaso taisi nousta jonkin verran. Ainakin Sinnalle iski heti stressimassun oireet päälle Peruttiin sitten illalle sovitut treffit Kaapo-partiksen kanssa, jotta pikkuinen saa rauhassa levätä illan. Kotona annettiin myös heti tehobactia nassuun.

Remellä sen sijaan oli rennompi päivä.. Vaikkakin ilmeisesti pitkästä aikaa ulkoilu aiheutti sellaisen lämmönkaipuun, että kissuli makaili päiväpeiton alla koko varikkoreissun ajan

p.s. Illalla Arton sisko Saila ja miehensä Ollin kanssa kävivät kylässä. Tiian tullessa salilta Saila käskytti Sinnan istumaan ovella, kun avasi oven Tiialle. Hyvin pysyi Tiian antamaan vapautukseen saakka