Torstaina tottiskentällä Sinnalle ekassa pätkässä kapulajuttuja ja eteenistumisia. Arto innosti Sinnaa kapulalla, mutta tänään kapula ei ollut niin kiinnostava, että Sinna olisi ottanut kunnon otetta. Loppuun Arto heitti kapulan ja sittenhän se kiikuttuikin hienosti Artolle saakka ja lennosta vaihto patukkaan! Hieno! Eteenistumiset oli kutakuinkin suoria, mutta välillä vähän väljiä.

 

Tokassa pätkässä seuraamista ja eteenlähetys. Seuraaminen oli hyvää, mutta perusasennossa kontakti katkeili. Eteenlähetyspalkka oli viety valmiiksi kentän reunalle jo ennen kuin Sinna tuli autolta, mutta hyvin muisti jutun juonen taas ilman palkan näyttämistäkin

 

Tottiskentältä ajeltiin Utraan Tiian pomon luokse työporukan illanviettoon. Sinnalla uutena kaverina oli suomenlapinkoira-bordercollieuros Remu Sinnalla oli aluksi vaikeuksia pysyä pystyssä luistellessaan menemään parkettilattialla. Hetken luisteltuaan kuitenkin tajusi, että kun menee vähän hitaampaa, niin pääsee itseasiassa nopeempaa eteenpäin

 

 

Sinna sai myös ratkoa Remun älypelin Sinnalla taktiikkana oli "kyllä se tuurilla aukeaa, kun tarpeeksi säheltää" kun taas Remu ratkoi pelin tyynellä varmuudella "ensin tuosta ja hmm, sitten tuosta". Videolle tallentui Sinnan pelaamisen loppu, kun puolet laatikoista oli jo auottu (kaikki neljä laatikkoa aukesivat eri tekniikalla). Sinna olisi mielellään kehittänyt omaa peliä myös Rock Band -pelin rumpujen kapuloista kesken soiton

  

Tänään iltapäivälenkillä Sinna sai melkein variksen jäällä kiinni Loppulenkistä Sinnan ollessa jo hihnassa poikettiin polun kautta tieltä toiselle, mutta toisella tiellä olikin vastassa irtioleva tanskandoggi omakotitalon pihan edessä Muutama sekunti ajatuksia kootessa kävi mielessä ensin, että vaikuttaa hyväaikeiselta tapaukselta, kun ei suoraan rynnännyt kohti, ja muutenkin dogit ovat varmaan aika rentoja kavereita. Kuitenkin tuli myös mieleen, ettei tiiä, miten reviiritietoinen tyyppi on kyseessä, niin päätettiin kääntyä kannoillamme takaisin polulle. Sinna oli ihan että "mamma pliis, käyään moikkaa" Doggi seurasi meiän perässä polun alkuun saakka, missä se haisteli Sinnan jälet ja palasi sitten omaan pihaan.