Kyseltiin Kimmolta jelppiä talvella jäljestykseen ja tänään käytiin sitten testaamassa. Tehtiin jälki keskelle aurattua tietä laahaamalla jalkoja ns. hiihtojälkenä, tarkoituksena jättää mahdollisimman paljon ihmisen ominaishajua, kun talvella ei rikkoutuneen maan haju ole auttamassa. Pituutta yli sata metriä. Tiellä oli liikuttu vain autolla, pyörällä ja hevosella (!), mutta jalanjäkiä siellä ei valmiiksi ollut. Jälellä oli tasaisin väliajoin juustokasoja ja lopussa purkki. Jälki vanheni vartin.

 

Sinna hommiin. Alun kasan jälkeen koiruli levisi sinne sun tänne, mutta pääsi hajun "makuun" hetken kuluttua. Vauhtia oli kuitenkin niin paljon, että kasat se huomasi vasta, kun Tiia kerkesi perästä jo talsia niiden päälle Tarkoituksenahan siis olikin, että vauhtia olisi vähän enempi, sellasta motivaatiojälkeä ja vireen nostatustahan tässä tehtiin. Kolme kasaa jäi Sinnalta kokonaan huomaamatta ja välillä olisi tehnyt siksakia tien reunoja kohti. Loppupurkin ilmaisi monen sekunnin oottelun tuloksena, huokasu.

 

Ei nyt voinut oikein sanoa onnistuneeksi suoritukseksi tätäkään Mitähän sitä seuraavaksi keksisi koittaa

 

Iltaruualla otettiin seuruutusta olkkarissa, lähinnä 90 asteen käännöksiä. Ei kovin vietikästä, mutta teknisesti taisi olla aika hyvää

 

p.s. Sinna kävi tänään taas potkurilenkillä

 

p.p.s. Miten kania laihdutetaan? Ruulle on ihan varkain kertynyt rasvavarasto leuan alle Liikunnasta Ruu ei ole perustanut koko sinä aikana, kun se on meillä asustellut. Paitsi kesällä ulkona joskus saattaa innostua  Ilmeisesti on vähän vanhempaa ikäluokkaa tuo meiän herra Ruu. Ruuaksi saa kerran päivässä siemensekoitusta/leipää ja useimpina päivinä myös hedelmiä/kasviksia. Heinää toki häkissä myös.

 

p.p.p.s. Eilen illalla Sinna ja Ruu herkuttelivat hedelmäpiltin jämillä Sinna veti pilttiä naamaansa kuin viimeistä päivää, mutta Ruusta oli niin "hyvää", että piti jättää vähän yöpalaksikin.