Jouluaatosta joulupäivään oltiin Viekissä. Sinnalla riitti koirakamuja: Nella-nöffi, Viivi-kultsu ja Tuti-seropi (Sinnan kokoinen ja mallinen "hyppyrotta"). Ulkona oli koko konkkaronkalla mukavat leikit, sisällä olivat suurimmaksi osaksi porteilla eristettynä (Sinna joko yksin tai Tutin ja/tai Viivin kanssa). Jouluna varsinkin kun pöydät notkuu ruokaa ja on paljon ihmisiä, niin riitaa voi tulla helposti sisällä.. Pari kertaa Sinna mölisi, kun vahti jonkun ihmisen liikehdintää ja kerran, kun oltiin nukkumassa ja meidän sängyn vierestä haettiin tavaraa kassista, niin tavaroiden/omien ihmisten suojeluvaisto heräsi.

Sunnuntaista maanantaihin oltiin puolestaan sukuloimassa Joensuussa. Sinna käyttäytyi sille puoliksi vieraassa porukassa todella hyvin, oli sen verran väsy. Mitä nyt etutassut olisi väkisin nousseet sohvalle, kun piti hakea rapsutuksia lähempää.

Tapanin iltana kotona Sinna sai natustaa pukilta lahjaksi saamaansa ISOA joulusauvaluuta. Meni tietysti syömään Ruun viltille, kun juoksujen vuoksi ei mattoja ole. Ruulle piti sitten varuilta murista, kun pupu änkesi kylkeen kiinni.. Sinänsä ei ihan tuulesta temmattu tuo Sinnan pelko, sillä Ruu ei tunnetusti nirsoile minkään ruuaksi kelpaavan suhteen.. Pelastettiin Ruu häkkiin, ettei tule "tilannetta".

Tapanin iltana meidän pihan muuntajaan tuuli lennätti risun, joka hienon ilotulituksen kera siellä paukkui. Sinna vähän kyyristeli ääntä pihalla eli vähän jänskätti.

Eilen kova myräkkä jatkui. Käytiin päivälenkki pellolla. Joutui Sinna välillä ottamaan vähän ristiaskelia poikkituulessa Pikkukoira.. Peltotiellä myös tottisteltiin, seuraamista, jäävät ja luoksetulo aamuruoka-/lumipallopalkalla. Hyvä Sinna! Lenkin lopuksi pysähdyttiin naapurin navetan eteen hengailemaan, kun Sinnaa jänskätti tuulen paiskoma liukuovi. Sinna kävi itsenäisesti aina ovea kyyristellen ja kurotellen tutkimassa, mutta pamahdus sai sen aina hypähtäen väistämään. Mitään hallitsematonta pakoreaktiota ei onneksi Sinnalle tule, mutta kyllä tuollainen varmaan luokiteltaisiin laukauskokemattomaksi vähintään (enintään, miten se sanotaan..) Lopuksi Tiia seisoi oven vieressä ja käskytteli istumisia ja maahanmenoja. Hyvin säilytti kontaktin ja innokkuuden tehdä ja syödä namia. Iltapäivällä ei enää "uskallettukaan" lenkille, vaikka oli tarkoitus mennä Artoa töistä vastaan, kun se olisi tarkoittanut kulkemista metsätiellä, missä ilman tuultakin osa puista kasvaa sivusuunnassa, saati sitten tuolla myräkällä, kun puut taipuu miten sattuu..

Myrsky katkoi sähköjä, joten varauduttiin ruuan laittoon kodalla. Sähköt kuitenkin palasivat juuri kun tehtiin lähtöä kodalle, mutta kivahan tuolla oli pitkästä aikaa muutenkin käydä. Sekä Sinna että Reme olivat mukana. Sinna sai tottistella kodan pihalla yhden makkaran verran seuraamista ja loppuun luoksetulo. Hyvä! Jossain käännöksissä jäi.

Remekin tajusi hyödyntää sille laitettua peittoa, ettei kylmätä itseään kivilattialla. Sinnalla kesti alkuun hetken sihdata itseään juuri sopivan kokoiselle matolleen.