Olipa äärimmäisen mukava ylläri tänään! Lähettiin iltapäiväulkoilulle makasiinin rantaan, missä Arto otti eka tottistelua, minkä jälkeen suunnattiin jäälle. Lelun tuontiharjoitukset kotona ja tottiskentällä ovat näemmä tuottaneet tulosta, sillä narupallo, jota jäällä Arto Sinnalle viskeli, löysi joka kerta takaisin Arton luo Äärimmäisen hieno yllätys Joka kerta Sinna sai nakkia vaihtariksi ja pallo lensi uudelleen. Viimeisellä kerralla nakkia tuli nassuun sitten vähän enempi ennen kuin pallo meni taskuun. Kotona ollaan tosiaan nyt jonkin aikaa vahvistettu, että Sinna haluaisi leikkiä leluilla meidän kanssa, eli aina kun se nakkaa jonkun lelun käteen, niin kehut ja leikki alkaa. Narupallo tänään tosin ei tullut ihan käteen asti, vaan tippui maahan, kun Sinna valmistautui nappaamaan nakin, mutta tästä on hyvä edetä  Sama homma tämän päivän tottiksessakin, eli Sinna tiputtaa patukan lähettyville, kun tulee hakemaan nakkia. Lelun käteen tuomista ja noutoliikkeen loppuasentoa esineellä reenataan sitten erikseen. Ollaan jonkin verran tehty nykyään eteenistumista ja se sujuukin jo jollain tavalla. Tosin neiti jää mielellään vielä turhan kauas, osittain varmaan koska pakittaa istahtaessaan, mutta sitä saa vähän houkuteltua lähemmäs nakilla ja omalla liikkeellä.

 

Ollaan nyt tehty havaintoa, että lenkillä ohitustilanteissa Sinna pysyy paremmin hiljaa, jos se on vastaantulijan (koira, ihminen, pyöräilijä tms.) puolella. Aiemmin siirryttiin ohitustilanteita varten aina etukäteen vasempaan laitaan eli Sinna jäi tien laitaan kulkemaan. Siinä huomattiin se hankaluus, että Sinnalla "keittää yli", kun se punkiessaan Arton/Tiian ohi törmää jalkoihin. Moinen "fyysinen kosketus" sitten saattaa saada Sinnan rähähtämään. (Samoin käy, jos sitä nyppäisyllä tms. kieltää vetämisestä ohitustilanteissa.) Jos Sinna kulkee vastaatulijan puolelta, niin se vain toki hinuttaa hihnaa vasten, että pääsisi moikkaamaan, muttei yleensä rähähdä. Pitää vielä jatkaa tämän teorian testaamista, mutta näin on nyt näyttänyt käyvän.