Tänään tarvittiin vain yksi ihmismallihaukahdus, kun Sinna kajautti jo omat huutonsa ilmoille Nopsa oppimaan!

 

Sen sijaan naruhiihdossa Tiian hermoja kiristeltiin äärimmilleen. Koitettiin ensi kertaa lähtöä ilman jänistä. Arto meni edeltä Sinnan näkemättä stadikan toiselle puolelle. Tiia otti Sinnan autosta ja talutteli sen ladun varteen, jonne oli aiemmin vienyt jo sukset. Hienosti nappasi Sinna Tiian jälen, joka johti suksille No, siihen se hienous sitten loppuikin tällä kertaa. Tai no hienoa se olisi ollut, jos oltaisiin oltu jossain hakuharjoituksissa yhdistettynä suksiin ja vetovaljaisiin.. Sinna nimittäin nappasi oikein kätevästi ilmavainun Artosta ja olisi halunnut mennä suoraan kentän poikki, eikä latu-uraa pitkin. No, jotenkin "ryömittiin" sitten mutkaan saakka ja siitähän se sitten vetokin onnistui, kun Arto oli latu-uraan nähden suoraan edessä päin. Välileikit, minkä jälkeen Sinna näki, kun Arto jatkoi matkaa ovaaliuran toiselle puolelle. Tällä kertaa Sinna ei päässyt kovin pahoin yrittämään oikomista, sillä keskikentän puolella oli sopivasti jotain aitoja. Ylämäen jälkeen Sinnan nenu kuitenkin vei jonkin erittäin kiinnostavan hajun mukana penkalle ja siinä sitten hetki selviteltiin naruja ennen kuin matka jatkui. Koska tähän asti ei ollut mennyt vielä kovin loistokkaasti, otettiin loppuun pari reilun kymppimetrin "äkkilähtöä" ja patukkaa päälle. Juupajuu..