Aamu-uninen pööpönen nenu sängyn alla, jalat seinällä - sunnuntai-aamuna klo 11 (oli käynyt ulkona kyllä yöllä Tiian tullessa kotio.)

 

 

Varikolla oli tänään taas Popekon temppukerta: luoksetulo muiden koirakoiden läsnäollessa, koiran kantamista vieraan ihmisen toimesta, pulkan kyydissä oloa, hajuun reagoimisharjoitus (koiran lukuharjoitus ohjaajalle) ja häiriössä työskentely.

 

Sinna oli tänään ihan pentumaisella tuulella, tai niin kuin yksi reeniläisistä asian ilmaisi: "Sinnaa lapsettaa!" Se oli ihan hassu höpelö - sillai hyvällä energisellä tavalla

 

Luoksetulo hyvä ja hyvin pysyi istumassa ilman varmistajaa, vaikka sekä lähetyspäässä että vastaanotto päässä oli koirakoita. Myös vieraan ihmisen kannettavana oleminen meni hyvin, namia syöden, välillä sylistä toiseen siirtyen. Pulkkakaan ei kummastuttanut ja mikäs siinä oli seisoskellessa namia nassuttaen, vaikka pulkkaa muut treeniläiset vähän nytkyttelivätkin hitaasti eteenpäin

 

Seuraavaksi vuorossa oli lähinnä ihmisten koiran lukemisen oppimista varten hajuun reagoimisharjoitus. Lähdettiin kävelemään yksi koirakko kerrallaan varikkoalueella koira liinassa. Koiraa ei saanut päästää kulkureitiltä kauemmas penkoille, vaan sitä tuli reippaasti eteenpäin kävellessä seurata, milloin se merkkaa piilossa olevasta maalimiehestä saamansa hajun (jos merkkaa). Kun ryhmän kaikki koirakot oli kiertäneet ko. varikkoalueen läpi, tuli ryhmän yhdessä päättää, missä luulee maalimiehen olevan koirien merkkausten perusteella. Meidän ryhmän koirakot olivat kaikki yhtämielisiä siitä, missä maalimies lymyää. Sinna merkkasi maalimiehen TODELLA selvästi, veti kuin hullu maalimiehelle, ja kun Tiia kehuen pakotti Sinnan jatkamaan matkaa, se jäi vaan perään maleksimaan, että "Hei, hölmökö sie oot, tuonne se jäi!!" Sinnalla oli tässä harjoituksessa ehkä pieni kotikenttäetu, sillä piilossaolija oli Arto Harjoituksen lopuksi kaikki koirat saivat vielä käydä nostamassa maalimiehen ylös. Sinna ei ollut koko vartin tauon aikana unohtanut, että kuka sinne piiloon jäi ja into etsimään oli sen mukainen. Hirmuinen säntäys heti, kun sai luvan lähteä etsimään Maalimies löytyi penkan keskeltä lavan alta. Omaa vuoroa ootellessa Tiia hyppyytti Sinnaa jonkun ihmekoneen (?) päälle ja namien perässä Sinna joutui koneen päällä vähän ryömimäänkin sopiakseen eri väleihin

 

Viimeinen harjoitus oli varikon perimmäisessä hallissa, jonne oli maalimiehen lisäksi laitettu häiriöksi palloja ja patukoita ja namirasioita Sinna teki hyvin aktiivisesti töitä hallissa. Kävi monta kertaa merkkaamassa paikan, jossa Tiia oli äsken ollut edelliselle koiralle maalimiehenä. Rymysi nurkkia myöten, mutta maalimies vaan ei meinannut löytyä. Yhden namirasian Sinna myös pitkään jo etsittyään otti suuhun. Siinä vaiheessa Tiia halusi vinkkiä, missä päin maalimies on, jotta osaa lähettää Sinnan uudelleen oikeaan suuntaan. Lähetyksen jälkeen maalimies löytyi heti hallin sivuhuoneesta. Ko. sivuhuoneen suuaukkoon Sinna oli kerran päänsä työntänyt, mutta samaan aikaan oli ulkoa kuulunut koiran haukahdus, niin Sinnan keskittyminen herpaantui ja se ei käynyt tarkastamassa huonetta paremmin

 

Kiitos temppukerran järkkääjille - oli kyllä hauskoja ja hyödyllisiä harjoitteita!!!

 

Sinna osasi olla tosi rennosti lähellä muita koirakoita

 

Possu numero x vielä yhtenä kappaleena, mutta ei röhkivänä..