Harjoiteltiin eilen eteen istumista kotona. Namilla veto eteen ei toimi, Sinna peruuttaa liian kauaksi istumaan. Niinpä Tiia veti Sinnan kädellä tarpeeksi lähelle ja syötteli, kehui ja vapautti siitä. Jospa sitä voi niinkin tehdä?

Oltiin tänään Outokummussa tokokoulutuspäivässä, jossa kouluttajana oli Suomen toko-maajoukkueesta Satu Taskinen. Paikalla oli 10 koirakkoa jaettuna kahteen ryhmään: viisi koiraa aamupäivällä ja viisi ilta-päivällä. Pienryhmien koirakot vuorottelivat niin että jokaiselle koiralle tuli kolme noin 10-15 minuutin pätkää (Sinnan kanssa otettiin vain kaksi). Niin ja vettä satoi koko päivän!

Satun mukaan tokoilussa on kolme pääperiaatetta:

1. Asenne. Asenne on tärkein. Sillä saadaan aikaan vauhti ja koiran halu tehdä. Asennetta kasvatetaan leikillä. Pennun kanssa kannattaa leikkiä eri tilanteissa, joissa on paljon toimintaa ympärillä, jotta koira oppii, että kun on paljon ihmisiä ja koiria ympärillä, on kivaa yhdessä omistajan kanssa. Pennulle tärkeintä onkin, että se oppii oppimaan ja oppii tekemään yhdessä ihmisen kanssa (ei se mitä se osaa). Näin yhdessä tekemisen meininki on helppo siirtää myös kentälle. Jos koira reagoi häiriöihin, tarkoittaa se motivaation puutetta. Kentällä tulisi ottaa vain onnistumisia, uudet asiat opetellaan kotona. Koira oppii alkuun vain onnistumisten kautta. Kuitenkin koiran kanssa tulisi opetella myös vaativampia liikkeitä jo suhteellisen aikaisin, jotta tekemiseen tulee actionia ja mielekkyys säilyy.

2. Tekniikka. Koiraa ei kannata "tappaa" tekniikalla (kyllästyminen). Tekniikkaa tulee vahvistaa koko ajan, esimerkiksi vanhaa koiraakin tulee palkita välillä suorasta perusasennosta jne.

3. Kestävyys. Kestävyydellä tarkoitetaan sitä, että osasia saadaan ketjutettua kokonaisiksi liikesarjoiksi ja koira pystyy suorittaman sarjan/sarjojan ilman välipalkkaa. Kestävyyttä kannattaa luoda ottamalla ensin yksi liike kokonaisena -> palkka, sitten kaksi liikettä kokonaisena -> palkka, jne. Välillä tulee kuitenkin osaavalle koirallekin tehdä pelkkiä liikkeen osia sekä asenteen että tekniikan vuoksi. Palkkaamattomuutta tulee harjoitella etenkin ennen kisoja, ettei koira luule, että se ei ollut hyvä. Koiran itsevarmuutta tilanteessa, jossa se ei saa nami- tai lelupalkkaa, voidaan vahvistaa myös palkkaamissignaalin opettamisella eli että koira palkkaantuu pelkistä kehuista. Palkkaantumissignaali opetetaan siten, että onnistuneesta suorituksesta ensin kehutaan äänellä ja sitten vasta palkataan namilla tai lelulla. Tavoitteena on, että koira oppisi pitämään itse liikkeitä palkkana ja odottamaan innokkaana: mitä tehdään seuraavaksi!

Sinnalle otettiin ensimmäisessä pätkässä leikkiä, luoksetulo ja perusasento. Sinnalla oli tänään suurempi hinku patukkaan kuin makkaraan. Luoksetulo oli lennokas, mistä irtosi saalistettava lelupalkka. Perusasennossa Tiian pitäisi olla selkä suorana ja hillitymmin ohjata Sinna namilla oikeaan paikkaan. Tiian tulisi myös vähentää omaa aktiivisuuttaan ja antaa Sinnan tarjota omia ratkaisujaan. Houkuttelu ei kuulemma ole hyvä juttu.. Tiedetään, mutta kun.. Millä muulla teet itsesi kiinnostavammaksi kuin kentän hajut, jos et saa itse innostua ja innostaa?? Hieno teoria, mutta miten viet käytäntöön, tämä ei vielä oikein auennut.

Toisessa pätkässä Sinnan kanssa otettiin eteen istumista ja leikkiä. Sinna ei edelleenkään pelkällä namilla ohjaamalla istahda tarpeeksi lähelle. Niinpä Satu ehdotti, että siirrytään itse ihan lähelle istuvaa Sinnaa ja syötellään, kehutaan ja hoetaan käskyä siinä. Kumpi lie parempi tapa, Tiia kannattaa eilen kokeilemaansa tapaa Arton ja Sinnan leikki meni todella hienosti. Sinnalla riitti tahtoa taistella, eikä tiputtanut lelua kuten usein aina jonkin ajan päästä. Sen sijaan Sinna alkoi tarjota patukkaa takaisin Artolle! Ihanaa edistystä Tämä tapahtui niin, että kun Sinna oli voittanut patukan, lähti Arto juoksemaan pois päin, ja kun Sinna juoksi patukan kanssa Arton luokse, kehut ja lisää leikkiä patukalla. Myös irroituskäsky toimi taas tänään mallikkaasti. 

p.s. Tuli hyvin nähtyä johdonmukaisuuden vaatimus toissailtana, kun levitettiin sohva Sannalle. Sinna on vain kerran nähnyt sohvan levitettynä ja silloin se oli ihan pikku pentu. Silloin kiellettiin Sinnaa menemästä patjalle. Tällä kertaa Sinnalla oli kuitenkin lupa mennä patjalle ja nukkua yö Sannan viekussa (periaatteemme kun on nyt ollut, että jos nukutaan lattialla, saa koiruli tulla viereen, sohville tai sängyille ei edelleenkään ole asiaa edes yhden tassun verran). Kun Tiia laitteli lakanoita patjalle, saattoi kyllä huomata, kuinka Sinnan päässä raksutti, saako se mennä patjalle. Se laittoi yhden tassun ja odotti Tiian reaktiota. Sitten se laittoi molemmat etutassut ja odotti. Sitten se käväisi kokonaan patjalla ja palasi lattialle, mutta kun Tiialta ei tullut minkäänlaista reaktiota, olikin pikkukoira kohta jo täydessä peuhaamisessa patjalla!