Eilen viestissä pitkästä aikaa. Mukana juoksemassa oli myös aloitteleva Ike, joten matka oli lyhyt ja tehtiin vain yksi siirtymä. B:ltä A:lle lähetys.. Huhhuh.. Tiia vaati Sinnalta lähellä-käskyllä seutaamista ennen lähetystä ja tytylle se ei olisi käynyt päinsä. Olisi vain rynninyt suoraan juoksemaan. Tilanne meni siihen asti, että Sinna alkoi hyppimään käsille ja tarvitsi siis pienen aikalisän ja kurinpalautuksen, ennen kuin päästiin jatkamaan. Joten kuten väännön jälkeen lähestyspisteeseen päästiin ja juoksi hyvin ja innolla, niin kuin tohkeisesta koirasta voi päätellä. C:lle juoksi myös hyvin, mutta C:ltä A:lle laitettiin ekana koirana matkaan, niin ei meinannut löytää reittiä. Oltiin jo kuttumassa takas uuteen lähetykseen, mutta sitten se jollain kaartelulla saikin vanhasta reitistä hajun ja lähti. Viimeisessä kahessa juoksussa ei ongelmia. Elikkä nyt sitten teemaksi viestiin tuo lähestystilanne: lähetykseen mennään vain hallinnassa, kärsipä innokkuus tai ei!

 

Jonkinasteista kurittomuutta on ollut nyt myös kotona. Liekö johtuu siitä, kun ei muuton vuoksi olla keretty niin paljon tehhä, vai mistä.. Esim. naapureiden "komposteja" (ruokajätteitä pusikoissa) tongitaan niin innolla, ettei luoksetuloja kuunnella jne.