Käytiin Liperin Kennelkerhon tokoalkeet-ryhmässä vähän reenailemassa. Vuorossa oli:

Seuraaminen: Sinna sai paljonpaljon kehuja, Tiia ei. Sinnalla on kuulemma niin hyvä kontakti, että voisi vaatia enemmän. Mutta kun myö halutaan tehä pohjatyö HYVIN ennen kuin vaaditaan liikoja  Eli ei niin pitkiä pätkiä ja palkkaus silloin, kun menee hyvin. Ja haluttaisiin myös hioa Sinnan oikea paikka seuraamisessa kuntoon. Ohjaajan mielestä Sinna kuitenkin ikäänsä nähden seuraa jo tarpeeksi lähellä. Tehtiin siis aika paljon oman pään mukaan Mutta hienosti Sinna kyllä kokonaisuudessaan meni, myönnettäköön

Maahanmeno: Tässäkin otettiin lyhyemmät maassapaikallaolot kuin muut. Pääasia, että se pieni hetki, kun maassa ollaan, menee hyvin. Videolla nähtävillä yksi suoritus.

Seisominen: Myös tässä omatoiminen helpotus pikku-Sinnalle. Eli käsi pysyi kuonossa kiinni niin kauan (pieni hetki) kuin Sinnan haluttiin paikallaan seisovan.

Perusasento: Ehkäpä parempaa kuin yleensä. Parhaiten Sinnan saa oikeaan asentoon, kun kiepauttaa pienen ympyrän paikallaan. Myös näistä ympyröistä Tiia sai kylläkin noottia ja ohjaajan sanoin: "Minulla on pikkukivi taskussa, jolla heittää, jos ympyrät vielä jatkuvat!"

Ohitukset: Sinnan ohitusparina vanhempi sheltti. Meni hyvin niin kuin tavallisestikin.. Paitsi eka ohitus, jolloin Tiia melkein käveli päin ohitettavia ja äkkisuunnankorjaus sekoitti hieman Sinnaa. Kontakti palasi kuitenkin pian.

Luoksetulo: Sinna jätettiin istumaan kentän reunalle ja Tiia käveli jonkin matkaa kentän keskustaa kohti. Hienostihan se paikalleen jäi, kunnes kentän toiselta puolelta pyyhälsi Sinnasta kiinnostunut villakoira. Tämän jälkeen paikalla pysyminen ei enää onnistunutkaan.. Tarvittiin siis ohjaajan apua pitämään hihnasta ja uusi yritys. Tällä kertaa malttoi ihanasti, suoritus tallentui kameraan.

Reenin jälkeen käytiin metsässä pienellä lenkillä. Aurinko paistoi ja Sinna nautti juoksemisesta Välillä Arto ja Tiia piiloutuivat Sinnalta hiekkavallien taakse, mikäli tyty harhautui liian kauas. Hirmu innollahan tuo etsi

Illalla tehtiin kotipihan lähistöllä jälen alkeita. Ajateltiin, että nyt voisi olla jo aika siirtyä makkarakolmion ihmeelliseen maailmaan. Hetki ei kuitenkaan tainnut olla oikea Tällä kertaa Sinna odotti sisällä niin kauan, kunnes kolmio ja sen kärjestä lähtevä kahden metrin jana olivat valmiit. Jälki tuli Sinnalle siis täytenä yllätyksenä ja se näkyi. Sinna näytti ajattelevan: "Oho, makkara, oho toinen!" muttei se näyttänyt ymmärtävän niiden yhteyttä itse jälkeen.. Myöhemmin katselluista kuvista kuitenkin näki, että nenu taisi sittenkin suurimmaksi osaksi maassa pysyä, vou   Väliin tuttu ja turvallinen eli "varma" ruutu, jonka jälkeen uusi yritys kolmiota. Ei mennyt sen paremmin Eli loppuun vielä ruutu, jotta jäisi kaikille hyvä mieli ja eikun odottamaan parempaa päivää!