Lenkkeiltiin taas Sinnan kanssa puutarhalle. Hevoskärryt Liperin "keskustan" liikenneympyrässä olivat Sinnan mielestä jotain aivan liian outoa, ja niitä piti urputtaa niin kauan, että hävisivät näkyvistä Pyörätiellä Sinna sytkyili ohi kulkevia autoja kohti. Takaa tuleva pyöräilijä arveli Sinnaa varmaan aivan holtittomaksi ja huusi: "Eihän se alle tule!" Ei tule.. Sinna meni tosi nätisti. Kaikkien pyöräilijöiden pitäisi varmaan huutaa jotakin, niin Sinna tajuaisi ne ihmisiksi

 

Puutarhan pihassa Tiia ennätti juuri kasvihuoneen ovelle, kun huomasi, että pihatiellä (jonka varressa Sinna oli puussa kiinni) ajaa tilan isäntä aivan Sinnan vierestä autollaan ohi. Sinna seisoi selin autoa kohti ja vain vilkaisi olan yli muutaman sentin päässä hännästään hitaasti matelevaa autoa Joko sillä ei kantti kestä yksin rähinöidä isoille pahoille autoille tai sitten se ei yksin ollessaan koe tarvetta puolustaa. Tai sitten saalisvietti ei herännyt auton hitaasta vauhdista.

 

Sinna saa hyvää äänireeniä, kun parvekkeen ovi on auki ja ja se saa käydä siellä paistattelemassa päivää ja nukkumassa rekkojen, traktoreiden ja mopojen pärinässä.

 

Käytiin tekemässä toinen jälki samalle pellolle kuin eilen. Pituutta tällä kertaa lähemmäs 70 metriä. Sinna pääsi tänään etenemään hieman vauhdikkaammin kuin eilen, olikohan vauhtia liikaa? Nenu kuitenkin suhteellisen hyvin hipoi maata. Tällä kertaa ei myöskään jäänyt kertaakaan taivastelemaan eli katselemaan ympärilleen.

 

 

Reme ja Ruu poseerasivat tänään takapihan auringossa