Tänään Liperin kennelkerhon tokossa Tiialla ja Olavilla (kouluttaja) oli erimielisyys siitä, onko Sinna VASTA puolivuotias (Tiian kanta) vai JO puolivuotias (Olavin kanta) Siinä lähtökohta, mutta mitäs myö tehtiin ja mites meillä meni?

Seuraaminen: Paljon käännöksiä, joissa Sinna toimi MAHTAVASTI! Tähän voisi tottua  Katsekontakti oli tänään oikeaoppisesti "yksipuolinen": Tiia katsoi menosuuntaan ja Sinna katsoi Tiiaan, ja niin muuten katsoikin! Ei tollasta vielä yksin uskaltais kokeilla, mutta kun on kouluttaja huutamassa, että hyvin seuraa, niin ei kun seurataan sitten  Tiian pitäisi kuulemma vähentää tehosteita eli esimerkiksi ääntä ja maan tömistystä käännöksissä yms. Sinna on kuulemma NIIN hyvä..

Seuraavaksi vuorossa olivat liikkeestä maahanmeno ja liikkeestä seisominen: Nämä tehdään Sinnan kanssa vielä vahvoilla käsiavuilla ja niin, että ohjaaja menee vain koiran eteen, ei jatka matkaa. Yksi maahanmeno otettiin, nousi omasta alotteesta, joten uusiksi maahan ja vapautus. Toisen maahanmenon ajan huilittiin kentän reunalla Sinnan kanssa. Liikkeestä seisominen otettiin pari kertaa jättäen käsi Sinnan nenun eteen. Tässä Sinna koitti tarjota istumista, kun ei vielä tiiä, mitä siltä haetaan.

Sitten harjoiteltiin hyppyä: Perusasentoon, josta seuraamaan hyppy-käskyllä ja yhdessä laudan yli, jonka jälkeen koira seisomaan ja Tiia Sinnan sivulle, minkä jälkeen vapautus, namit ja kivat patukka-leikit.

Väliin pieni piristysnumero eli kouluttajan kohtaaminen pimeässä huoneessa: Tiia talutti Sinnan hämärään välinevarastoon, jossa käytiin tervehtimässä kouluttajaa. Yhtä hyvin meni kuin "päivän valossakin" eli hieman mielistellen

Pimeyden jälkeen Sinnalle kentällä toteutettuna uusi ohjelmanumero eli seuraaminen ilman hihnaa: Tätä ollaan harjoiteltu vain kotona sisällä tai lenkin varrella pieniä pätkiä. Nyt tehtiin käännöksiä ja kaikkea kentällä, jossa toisia koiria! Tiia "ohjeisti" kouluttajaa, että vain lyhyitä juttuja eikä pysähdyksiä Alussa Sinna oli kai sitä mieltä, että kai tässä nyt jomman kumman täytyy toista taluttaa, ja seurasi Tiian hiha suussa. Oli hieman pattitilanne, kun muuten niin kauniisti kulki, ettei voinut tuossa tilanteessa kieltää. Onneksi muutama käden nyppäsi ylös ja tiuhemmat käännökset auttoivat. Yhdessä käännöksessä oikealle irtosi vajaa metrin verran, mutta uudella käskyllä palasi heti oikealle kohdalle. USKOMATONTA!

Loppuun luoksetulo: Tällä kerralla matka oli noin 5 metriä vaille koko kentän pituinen matka! Ja Sinna istui paikallaan ilman kouluttajaa. Ja säilytti katsekontaktin kuulemma herkeämättä, vaikka Tiia käveli kouluttajan "pakottamana" () selkä Sinnaan päin. Ja vauhtiakin löytyi! Pitäisi vaan opettaa eteen istuminen. Päälle melkoiset patukkaleikit ja syliin tulot ja iloisena metsään päästelemään loput höyryt

Tuntuu, että ajan kuluessa Sinna on oppinut joitain asioita kuin itsestään. Tästä päivästä hyvän teki ehkä myös se, että treenaamaan lähdettiin lähes suoraan Tiian tultua töistä, joten virtaa riitti. Sinna kävi vain pyörähtämässä metsässä tarpeilla, kun reenipaikalle päästiin. On myös mukavaa saada näin yksilöohjausta, kun tälläkin kertaa Sinnan lisäksi oli vain kaksi koirakkoa paikalla. Kouluttaja ennättää katsoa suorituksia ja antaa palautetta suoraan, kun ollaan jotain tekemässä sekä heti sen jälkeen. Tiian pitäisi vaan vieläkin vähentää namipalkkausta (tai tulee pikkukivistä..). Mutta kun se tekee niin hyvin, niin haluaa palkita pikkuisen! (Myönnetään, nakkeja meni tänään koko pussillinen )  Pelottaa, että jos sitä ei palkkaa, niin se lyö tassut tiskiin ja ottaa loparit.  Tänään sitä pelkoa ei tosin ollut, Sinnalla oli oikea halu tehdä! Hyvin Sinna riekkui myös patukan kanssa välileikkien ajan. Kova hinku oli myös hihoihin ja hupparin nauhoihin.. Nooh, into on tärkeintä!

Illalla pikkupoikien ulkoilulla Ruu laajensi reviiriään valloittaen jo takapihan nurmikon toisen laidan Sisältä ulos asti kantautui Sinnan vinkuleluleikkien piipitys