Sinna ja "Sinnan" (=eteisen) uusi matto. Sattuu niin hyvälle tähystyspaikalle tuo matto, ettei Sinna voi vastustaa torkkuja sen päällä

 

Söpö

 

Höpelö

 

Eilen sienimettässä poimimassa maanantain jälenteolla löydetyt kantarellit. Aattelin, että ei mennä jälen mukaan, vaan samoillaan pitkin mettää, että eiköhän ne sienet sieltä jostain tupsahda eteen (, ettei Sinna ihan sekoa, että ajetaanko me sama jälki uudelleen). No ei tupsahtaneet, ilmeisesti ainoat olemassa olevat kantarellit olivat juuri jälen varressa. Sinna kyllä joka tapauksessa aina nappasi jälestä kiinni, vaikka me miten pyörittiin sikin sokin. Varsinkin esineiden kohdat ja frolickasan paikan tarkasti TOSI tarkkaan. Hassu. Piti lopulta kuitenkin nöyrtyä ja palata sekametsäpalstan alkuun ja mennä siitä, mistä jälki oli toissapäivänä mennyt. Sinna oli tässä aika melkoinen apu  Ja lompsittiin sitten kiltisti jälkeä pitkin kahdelle eri kantarellipaikalle.

 

Eilen illalla puolestaan ajeltiin Jojensuuhun Siinan, Demin (saksanpaimen) ja Armaan (brasilianterrieri) sekä Sannan ja Ralfin (faaraokoira) kanssa ottamaan häiriöreeniä. Siina ja Demi ja Sanna ja Ralf olivat jo aloittaneet, kun myö saavuttiin paikalle. Sinna suoraan autosta hommiin. Tarkoitus oli vaan ottaa kontaktia ja ohituksia, mutta neitipä tarjosi niin tarkkaa seuraamista, että Ahne iloinen pieni koira Lisäksi istumisia ja maahanmenoja ja paikallaoloja. Tosi hyvä! Sinna hyvästä vietissä autoon ja myöhemmin toinen pätkä Siinan ja Armaan kanssa. Nyt oli Sinnalla ihan toinen fiilis. Kuikuili vaan Armasta koko ajan ja kontakti katkeili. Joko Armas oli niin ihana tai sitten se johtui Tiian muuttuneesta asenteesta. Ekassa pätkässä, kun asenne oli: Mennään tekemään jotain kivaa, ai siehän tarjoot seuraamista, käypi se sekin! Tokassa puolestaan: Nyt kuule mennään tekemään tottista eikä sitten mitään muuta Njooh.. Kiva oli taas rupatella Siinan kanssa ja reffata ensimmäistä kertaa Demi. Ja Armas oli taas yhtä hauskuuttava kuin ennenkin

 

Eilen pihahommissa Sinna pääsi juoksemaan naapurista lähteneen auton perässä. Tiia kuuli, että auto lähtee pihasta, mutta luuli Sinna vielä olevan etupihan puolella, ennen kuin näki talon takaa ilmestyvän hitaasti ajavan auton - ja Sinnan jolkottelemassa perässä Positiivista on se, että se tosiaan vaan jolkotteli, eikä räyhännyt tms, ja myös se, että kutsusta tuli heti pois. Anteeksi naapurit, aita on tulossa. Ehkä ensi keväänä.