Sinna teki eilen lenkillä temput ja pinkoi koko pitkän pellon matkan jänön perässä  Onneksi puputti ennätti metsään, eikä Sinski lähtenyt sitä enää sinne jahistamaan.. Kotona puolestaan ollaan niin enkeliä

Kyllä lelukaari käy isommillekin tytöille?

c Sanna

Kuvapäivitys, kun tuli siirreltyä kännykän aikaansaannokset koneelle.

Sinnakin tykkäis Sanna-kummin tuomasta Hello Kittystä Siinä on vinkuleluja ja kaikkee!

Reme puolestaan "tykkää" vauva-piposta

Kirjan lukua sunnuntaiaamuna ja Sinna taas tykkäilee Innan leluista..

Muutoin ollaan tottisteltu kotona, pihalla ja vähän kylilläkin sekä tänään otettiin yksi haku suoralla palkalla lenkillä Pärnävaaralla. Muutoin hiljaiseloa. Jälkeä voisi tulevalla viikolla käydä tallailemassa!

Eilen tottista myös kentällä. Kovaa häiriötä oli, kun Emma-malille potkittiin samalla jalkapalloa Yllättävän hyvin Sinna kuitenkin keskittyi, kontakti katkeili pahiten vain, jos seurautti kohti Emmaa.

Viime viikolla käytiin rauniolla. Ampumaradalta kuului pauke autoon, mikä ilmeisesti sai Sinnan aika paineeseen. Lisäksi Artolla oli vähän huono päivä, joten Sinnan eteneminen oli vähän takkuavaa.. Lopuksi Arto kaivoi pallon taskusta kävellessään pois rauniolta. Sinna katsoi niin herkeämättä Artoa, ettei huomannut edessään puolen metrin pudotusta betonilaatalta toiselle, vaan tipahti etujalat harallaan leuka edellä laatalle Seisoi sekunnin hölmistyneenä, mutta leikki ja söi sen jälkeen normaalisti. Leukaan tuli pieni haava..'

p.s. Sanna ja Anki oli tällä viikolla kylässä

p.p.s. Myö lähetään viikonlopuksi Espooseen, joten elukat jää talovahtien kans kotio

Kissa-sitteri

Viime viikko... Tottista kotipihalla pari kertaa. Innostusreeniä Tosi hauskaa oli sekä koiralla että ohjaajalla!! Lisäksi yksi tottisreeni, kun oltiin naapurin mökillä grillaamassa ja Sinna työskenteli oman makkaransa eteen, tosi hyvää sekin! Eli pitää tosiaan vaihtaa välillä sitä reeninamia, niin löytyy koirulistakin jotain potkua..

Torstaina sitten tottista kentällä. Tosi lyhyitä seuraamispätkiä, jotta tulee onnistumisia. Tällä kertaa jäävissä tökki istuminen, meni maihin.. Avuilla onnistuminen. En kyllä tiiä, mikä tässä nyt oli, kun ei oo jäävien kans ollut ongelmaa. Luultavasti se oli vaan joku hetkellinen mielen häiriö, tai sitten helteessä Sinsku kaipasi vähän lekottelutaukoa Lisäksi luoksetulossa ois vetänyt loppuasennon läskiks, mutta intoa ainakin piisasi, eikä välittänyt eikä hidastanut vauhtia, vaikkei tullut parista ekasta palkkaa, kun joutui ottaa uusiks.

Lauantaina oltiin Sinin ja Jarnon ja Nappe-spanielin kanssa mökillä saaressa. Nappe kun on saanut jo vähän enempi ikää, niin Sinnakin arvostaa sitä enempi (ja ehkä tekee myös se, ettei oltu Sinnan omalla reviirillä). Koiruleilla oli tosi hauskaa rantavedessä ja kivikoilla pomppiessa. Sinna murrasi vaan muutaman kerran, jos esim. koiria kiellettiin oven raosta tulemasta sisälle, niin Sinnan mielestä se oli selvästi Napen vika, ettei päästä sisälle ja siitä piti örähtää

Sunnuntaina käytiin puolestaan Liperissä ja Sinna pääsi piiitkästä aikaa leikkimään Remu-sakemanni-bestiksensä kanssa. Käytiin myös hihnalenkillä kylillä ja Sinna ei voinut ymmärtää, miksei mennä meiän entiseen kotiin

Lauantain aamupäivän jälkenä metsäjälki, joka poikkesi tien laitaan, takas metsään, sitten ihan tielle (kova hiekkatie) saakka ja takas metsään. Sinnalla ei ole nuin kovalle alustalle tehty jälkiä aiemmin. Hyvin nosti jälen ja hyvin ilmaisi ekan esineen (purkki alla). Ajoi hyvin jälkeä tien sivussa, mutta esine jäi täysin merkkaamatta (perässä tulijat huomasi sen). Hienosti selvitti jälen jatkon takaisin metsään, mutta sinne taisi jäädä taas yksi esine.. Kun jälki tuli metsästä tielle auton ajouralle, joutui Sinski vähän tarkastelemaan, mutta jälesti sitten hyvin. Arto stoppasi tiellä olevalle esineelle, Sinna jäi seisomaan ja vasta aika pitkän ajan jälkeen meni maihin. Ilmeisesti hajut veti vähän liian aikaisin takaisin metsään, joten oikaisi vähän ja tuli viimeiselle esineelle esineen hajua paikantaen. Jäi itse seisomaan esineelle, en muista menikö maihin käskystä vai itse. Sai palautetta, että pitää jälestä hyvin huolta, ei tehnyt liian isoja tarkistusympyröitä, selvitti itse kovalla alustalla jälen jatkamisen, mutta vietti ei riitä esineilmaisuun (ekan ilmaisi hyvin, kun siinä vielä viettiä riittää).

Lauantain toka jälki keskittyi esineilmaisuun + kulmiin. Malliltaan porrasjälki (suoraa, esine, suoraa, 90 kulma, suoraa, esine, suoraa, 90 kulma....) Olikohan esineitä 8, yksi jäi metsään (Sinna meni kuulemma puun väärältä puolelta ko kohdassa). Nosti taas jälen hyvin. Yksi kulma vedettin aivan överiksi, muut aikalailla hyvät, loppua kohden parani, kun Tiia sai ohjeeksi hidastaa vauhtia. Mutta ne esineilmaisut. Ekan taisi ilmaista jäämällä seisomaan, käskyllä maahan. Tokassa saattoi joutua stoppaamaan ja olisi mennyt käskyllä maahan, mutta kun... Kataja tökkäsi takamukseen! Meni maihin vasta, kun Tiia meni esineelle. Loput esineilmaisut siten, että kehu, kun ilmaisee esineen jäämällä seisomaan, kehuen luokse ja Sinna menee itse maahan, kun Tiia menee esineen luo kyykkyyn. Loppua kohti tosiaan parani ja ihan tyytyväinen sai olla tähänkin jälkeen kuten aamuiseenkin, mutta kommenttia sai pehmyydestään (kun kataja tökkäsi) ja Tiian tehtävänä on tosiaan hidastaa enemmän ja sopivasti sekä vaatia että tukea ilmaisuissa.

Sunnuntaiksi osa oli tehnyt yön yli jälkiä. Sinnalle kuulemma voisi tehdä myös, kunhan saa taas jälkikauden alkuun alle vähän lisää kokemusta talven jälkeen. Sunnuntain jälki Sinnalle oli varsin haastava. Aurinko porotti ja metsä oli kuivaa, joten hajua ei välttämättä ollut hirmuisasti. Alkoi metsästä, meni kovan hiekkatien yli, lenkki metsässä, takaisin tien varteen, takaisin metsään, takaisin tien varteen, takaisin metsään, tien yli, toiselle puolelle metsään, tien varteen, metsään, tien varteen, loppui metsään. Esineitä kuusi. Jälen nostosta alkaen oli vähän haparoivempaa menoa kuin lauantaina. Nosti kuitenkin ok ja eteni kivasti tien yli ja toisella puolella metässä eka esine, jonka ilmaisi jääden seisomaan. Ekan metsäpätkän jälesti ihan hyvin, tien varressa taisi tulla vähän ongelmaa. Toisella tien ylityksellä yritti samaa ratkaisua, kuin äsken oli ollut, eli että jälki jatkuisi tien suuntaisesti, mutta sai sitten hajun metsän puolelta tien toiselta puolelta. Toisella puolella tietä metsässä tuli sitten enempi hankaluuksia. Koira seisoi monet kerrat kieli roikkuen polvissa ja näytti siltä, ettei työn teko enää maistu. Kävi välillä ojassa juomassakin. Kadotti jälkeä, mutta sai kuin saikin siitä jossain välissä kiinni oikaisten kuitenkin viimeisen tiepätkän kokonaan. Sinnuli vaikutti niin väsyltä, että sitä oli tosi vaikea lukea. Silloinkin, kun se oli jälellä, se vaan jolkotteli kieli roikkuen.. Arto sai kommenttia, että pitää kehua enemmän esineillä ja Sinna sai kommenttia väsyydestään. Toki pitkä viikonloppu takana (koirat autossa myös yöt ja Sinna kun tunnetusti vahtii autoa, niin voipi olla vähän rankkaa..) ja keli tosi lämmin..

Leirin loppupuolella kouluttaja kysyi, tehdäänkö jollekin koiralle vielä jotain. Sanottiin, että turha tehä Sinnalle, kun se on niin väsy, mutta kysyttiin vinkkiä palauttelevalle jälelle sitten kotona tulevalla viikolla. Kouluttaja sanoi, että palautteleva jälki pitäisi tehhä siinä heti, jos aikoo, ja siinä punnitaan koiran väsymys.. Kyllä pelastuskoiran pitäisi jaksaa.. Sinnalle päätettiin tehhä viettiä nostattava pikkuharjoitus. Riitta leikki Sinnan kanssa ja pakeni sitten lelujen kera metsään Sinnan nähden. Sinna kiepautettiin auton taakse ja Riitta teki pienen jälen metsään ja jäi jälen päähän. Jälkeä ei vanhetettu vaan Sinna heti jälen alkuun ja jälki-käskyllä liikkelle. Olisi toki lähtenyt hakemaan ilmavainulla, kun eihän sillä ole jälelle tehty tälläisiä harjoituksia, haussa ainoastaan. Ei kuitenkaan päässyt etenemään kuin nenu maassa. Hyvin selvitti reitin ja sai palkaksi leikkiä eka Riitan kanssa, sitten Arton. Ei siis ollut ihan sippi koira.

Loppuanalysoinneissa saatiin ohjeeksi avata "sitä vähäistä viettiä", mitä Sinnalla on esim. juuri näillä jälillä, joissa maalimies jälen päässä (mieluiten vieläpä oma ihminen). Lisäksi tulisi tehdä jälkiä, joissa kulmat ja esineet merkattu krepein, jotta koiraa vai tarvittaessa tukea (saa itseluottamusta, kun ei pääse tekemään niin pahoja virheitä). Yksi neuvo oli kyllä myös ottaa uusi koira näihin pelastushommiin.. Nooh, ehkä siitä ei pelastuskoiraa tule, mutta harrastusta kuitenkin jatketaan. Sinna on kuulemma kuitenkin hyvä jälkikoira (nenän käyttäjä) ja se saa jälestyksen kautta varmasi itseluottamusta muihinkin lajeihin. Saatiin myös kommenttia, että hyvin ollaan saatu Sinna pelittämään jälellä ottaen huomioon vietin vähyys ja koiran pehmeys (toisin sanoen ei anna ohjaajan tekemiä virheitä anteeksi). 

Leiri antoi siis paljon ajattelemisen aihetta, vaikka viettikestävyyden ongelmat ovatkin kyllä olleet hyvin tiedossa jo ennestäänkin. Se kuitenkin tuli uutena, että vietti ei ehkä riitä jälestykseenkään, kun sitä on ajatellut, että jälkeä voi ajaa vähäisemmälläkin vietillä. Ja kyllähän Sinna ajaakin ja usein tosi hyvinkin, mutta se vietin määrä punnitaan sitten ongelmanratkaisutilanteissa (esineillä, väsynyt koira, kuumuus jne). Hieno viikonloppu oli joka tapauksessa! Naama ruskettui ja kiva oli nähdä taas eri koulutusvaiheen koiria töissä!

Hiljaiseloa elelty ihmisväen sairastelun vuoksi. Viime torstain tottiksessa ennätettiin käydä ennen kuin tauti alkoi. Ei vaadittu hirmuisia, lähinnä tehtiin liikkeet hauskaa pitäen, niin hyvin meni. Aiemmin päivällä bh-tyyppiset reenit kotipihassa. Vietti ja sitä myötä kontakti laskee aivan liikaa pitkässä seuraamisessa. Muut liikkeet tosi hyvät. Maassapaikallaolossa häiriönä naapuri ja naapurin kissa Sinnan selän takana

Eilen Sinna lähti Liperiin pariksi päiväksi hoitoon ja apukoiraksi Iloisen eläimen koirakouluksiin. Tekee tosi hyvää Sinnalle päästä puuhailemaan jotain ja leikkimään Pontus-labbiksen kanssa, kun nyt ei ole muutamaan päivään päässyt edes lenkille.

p.s. Levitetääs sanaa täälläkin: joensuulaiset, varokaa myrkytettyä koiran ruokaa kaduilla, etenkin kuulemma Noljakassa

Arvostelu:

Toimintakyky: +1 kohtuullinen

Terävyys: +3 kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua

Puolustushalu: +3 kohtuullinen, hillitty

Taisteluhalu: +2 kohtuullinen

Hermorakenne: +1 hieman rauhaton

Temperamentti: +3 vilkas

Kovuus: +1 hieman pehmeä

Luoksepäästävyys: +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin

Laukauspelottomuus: - laukausaltis

174 hylätty

Tuli sekä positiivisia yllätyksiä (kelkka, uhkaaminen, haalari, tynnyri, seinä) että negatiivisia (pimeä huone, laukaukset). Videolla näkyy kelkka-osion alussa ihme säntäys, se johtuu siitä, että tuomari heitti kiven kohti kelkkaa, että saa Sinnan huomion kelkan suuntaan. Kelkka-osion alussa myös loppui patterit kamerasta, joten tauko johtuu siitä, että Arto vaihtoi kännykän kuvausvälineeksi. Ennen haalaria minitauko jälleen, kun vaihtuu takaisin kameraan. Pimeä huone on luonnollisesti jätetty kuvaamatta. Siellä Sinna ei halunnut edetä, kun heti alkuun testaaja potkaisi seinään ja kuului rämähdys.. Jäi istumaan ovelle ja pisti siihen lopulta maatekin, mutta ei tullut kuin vasta kutsumalla. Testin lopuksi on kuvattu pätkä vielä, kun lähdettiin suoraan testistä pienelle lenkille. Siinä näkee, että ei ole koiruus vielä palautunut. Myöhemmin käytiin Ylämyllyllä lenkillä ja silloin oli jo sitten ihan normi koira. Videon lopussa myös testaajan sanallinen arviointi, ihan kivaa kuultavaa! Ei sinänsä harmita, vaikka hylätty tuli laukausalttiuden vuoksi. Jonkinlainen laukauksiin reagointi oli odotettavissa, mutta luultiin, että plussalle oisi silti päästy.